Kiitos kriisiajan työstä

Aivan aluksi on varoitettava siitä, että tämänkertainen kirjoitukseni saattaa sisältää vajavaisesti sensuroituja kirosanoja. Pyydän anteeksi, ja toivon, ettei niihin tulevaisuudessa ole aihetta.

Lopputalvesta lähtien elämäämme häirinnyt koronapandemia on Suomen osalta näyttänyt hellittämisen merkkejä, ja viranomaiset ovat saattaneet purkaa joitakin rajoituksia. Vaara ei ole kuitenkaan ohi, joten kaikenlaiseen varovaisuuteen on yhä aihetta.

Kriisin aikana joillakin aloilla työskenneltiin pyyteettömästi täydellä teholla, ja työntekijät asettivat oman terveytensä alttiiksi pitääkseen yhteiskuntamme toimintakykyisenä. Terveydenhoidossa uurastettiin pitkää päivää, opettajat opettivat kotoa käsin ja hoitivat omat lapsensa siinä samalla. Kuljetusalan ammattilaiset uhmasivat tartuntariskiä ja tekivät erikoisjärjestelyitä, jotta lääkkeet, suojavälineet, elintarvikkeet ja muut tarvittavat hyödykkeet saatiin tarvitsijoille.

Kiitokseksi tästä hoitajat jäivät ilman luvattuja koronalisiä palkkoihinsa, opettajille ilmoitettiin lomautuksista ja kuljetusalalle lätkäistiin dieselpolttoaineeseen vuosituhannen kovin veronkorotus. Voi per&%”e sentään!

Maamme hallitus on surutta luvannut sinne ja tänne rahoitusta, ja ottanut lisää velkaa koronakriisiin vedoten. Elvytys on varmasti ollut tarpeen ja toivoakseni valtaosin kohdistunut oikeisiin paikkoihin. Ainakin teitä päällystetään tänä vuonna paljon aiottua enemmän. Eikö yksi oivallinen kilpailukyvyn ylläpitämisen keino – ainakin tässä vaiheessa – olisi ollut jättää polttoaineveron korotus tekemättä?

Ymmärtääkseni nyt tapahtunut veronkorotus on verhottu tavoitteella vähentää liiketeen hiilidioksidipäästöjä. Tässä tilanteessa, kun talouden rattaissa on muutenkin hiekkaa, ei kuljetusten, ja sitä kautta kaupan ja teollisuuden, kustannuksia pitäisi kasvattaa missään nimessä. Kun joukkoliikenteen käyttäminenkin on tartuntariskin takia kyseenalaista, ei yksityisautoilun suitseminenkaan veronkorotuksella vaikuta kovin älykkäältä.

Kuljetusalan etujärjestö SKAL ry on ehdottanut lievemmin verotetun ammattidieselin käyttöönottoa. Verotulojen väheneminen voitaisiin kompensoida tienkäyttömaksulla. Voi kuulostaa hölmöläisten peiton virittämiseltä, mutta ideana on se, että tällä tavoin saataisiin myös ulkomaalaiset kuljetusliikkeet maksamaan tiestön käytöstä. Jos ne haluaisivat vastapainoksi tankata täällä edullista polttoainetta, niin siitä jäisi silti veron osuus Suomeen.

Jostain syystä tienkäyttömaksun toteuttaminen ei valtaapitävien mielestä onnistu, vaikka se lähes kaikkialla muualla Euroopassa maksua peritään. Samat tahot pitävät Suomea kuitenkin kaikin puolin edistyksellisenä maana, jossa osaamista riittää. Tähän voi lisätä vielä toisenkin vapaavalintaisen kirosanan!

Ainakin minä pidän SKAL:n ajatusmallia toteuttamiskelpoisena. Kuljetusalalla talouden realiteetit ovat sellaiset, että kuljetukset suoritetaan joka tapauksessa mahdollisimman vähällä polttoaineella ja sitä kautta vähillä päästöillä, ei siihen verorangaistusta tarvita. Yksityisautoilun päästökuorman pienentämisessä verotuksella voidaan paremmin ohjata kansalaisia oikealle polulle. Suomalaisessa raskaassa liikenteessä dieselille ei arkirealistista vaihtoehtoa ole kuin joissakin tapauksissa.