Ampu tulee, palaa jo

Turussa puhutti toukokuun alussa Korppoolaismäen räjäytystöissä sattunut vaaratilanne. Kerrostalotyömaan louhinnan yhteydessä kivenmurikoita lensi hallitsemattomasti jokirannassa kulkevalle kadulle ja myös Aurajokeen. Poliisi aloitti tutkinnan aluksi sekä varomattomana räjähdysaineiden käsittelynä että räjähdesäännösten rikkomisena. Ensin mainitusta luovuttiin, mutta tutkinta säännösten rikkomisesta jatkuu edelleen.

Käsite on laaja, mutta lähtee siitä olettamuksesta, että räjäyttäminen ei saa aiheuttaa vaaraa ihmisille, omaisuudelle tai ympäristölle. Turun tapauksessa vaaraa aiheutui ainakin ympäristölle, sillä henkilövahingoilta onneksi säästyttiin. Räjähdesäännösten rikkomisesta aiheutuu korkeintaan sakkoja. Esimerkiksi kalliossa olleet yllättävät murtumat saattavat aiheuttaa edellä mainitun tapaisen louheen ”karkaamisen”. Huolellinen peittäminen on myös tärkeää.

Nämä valitettavat tapaukset päätyvät kirkuviin iltapäivä- ja myös paikallislehtien otsikoihin. Myös suuri kaikkitietävä yleisö on tietenkin heti valmiina kommentoimaan. Näin tapahtui Turussakin, jossa paikallisten Facebook-ryhmien jäsenet eivät sanan säilää säästelleet. Vahingonilo se parhain ilo, vai miten se menikään?

Suomessa tehdään tuhansia ja taas tuhansia räjäytyksiä vuosittain. Niiden turvallisesta suorittamisesta vastaavat hyvin koulutetut räjäytystöiden johtajat ja panostajat, jotka yleensä vuosien kokemuksella tekevät millintarkkaa työtä. Valitettavasti joskus sattuu onnettomuuksia ja jopa ihmisten vammautumisia ja loukkaantumisia. Pahimmassa tapauksessa ihmishenkiä menetetään. Onneksi erittäin harvoin. Onnistuneita louhintoja ja räjäytyksiä ei kuitenkaan uutisoida iltapäivälehdissä, ammattilehdissä toki niistäkin kerrotaan. Onnettomuudet myyvät.

Moni muistaa Espoon Matinkylässä heinäkuussa 2012 sattuneen räjähdysonnettomuuden, jossa kiviä lensi huoneistoihin, julkisiin tiloihin ja ympäristöön, jopa yli 200 metrin päähän. Tuossa onnettomuudessa loukkaantui seitsemän henkilöä, joista kaksi vakavasti. Myös 30 ajoneuvoa ja työkonetta vaurioitui. Omaisuusvahinkoja kärsineitä asianomistajia oli yhteensä 44.

Työmaalla oli juuri vaihtunut panostaja ja räjäytystyönjohtaja oli käymässä toisaalla. Tilanne aiheutui Onnettomuustutkintakeskuksen raportin mukaan kentän jonkun osan ylipanostuksesta sekä rintauksen etuosan vajaasta peittämisestä. Ylipanostuksen mahdollisiksi syiksi lueteltiin panostajan virhettä, etummaisten reikien väärää arviointia, kallion rikkonaisuutta sekä porausreikien taipumaa tai niiden yhdistelmää. Siis tässäkin tapauksessa usean ikävän tekijän summaa. Espoon onnettomuuden jälkeen toteutettiin useita toimenpiteitä räjäytystöiden turvallisuuden parantamiseksi. Joitain lakimuutoksiakin tehtiin.

Tuon Espoon tapauksenkin tutkintaraportti löytyy osoitteesta www.turvallisuustutkinta.fi. Louhintaa ja räjäytystöitä tekevien kannattaa vastaavien virheiden välttämiseksi suunnata edellä mainituille nettisivuille lukemaan noita onnettomuuksia tutkivia raportteja.

Ja sitten hieman kevyempi lopetus. Allekirjoittanut kaivoi kanaalia ja isänsä panosti tarpeen mukaan kenttää vesijohto- ja viemärityömaalla 70-luvun lopulla. Harjanvarrella dynamiittia reikään ja nalleja sarjaan. Mentiin aika lähellä maataloja. Muutaman reiän ja kanaalin pohjaan osuneen kalliohuipun räjäytyksen jälkeen erään talon isäntä tuli sanomaan, että sähköt meni torpasta. Otimme puhelinsoiton sähkölaitokselle ja pahoittelut päälle.

Ehdittiin jo tehdä toinen pieni ampu ennen avun saapumista. Taas isäntä harppoi paikalle ja pyysi peruuttamaan avunpyynnön. Sähköt kun tuli takaisin. Pyysi virnistellen pitämään räjäytysten määrän parillisena.