Blogi

Ajetaan me dieselillä

Dieselmoottorit ovat vastatuulessa. Niin autojen kuin työkoneiden voimanlähteinä. Negatiivinen julkinen keskustelu ja jatkuva leimaaminen tuppaavat tosin unohtamaan sen seikan, että muutaman vuosikymmenen takaiseen aikaan verrattuna nykydieselit ovat lähes päästöttömiä.

Itse ajoin työkseni dieselmoottorilla varustettuja maarakennuskoneita 70- ja 80-luvuilla. Pehmeällä pellolla Vammas-vastapainokaivuri varustettiin kokoteloilla ja upottavissa kohdissa dieselmoottori kävi todella rajoilla, sammuuko vai käykö?

Kun telat alkoivat upota liejuun, muuttui dieselin käyntiääni varsin tukkoiseksi. Mutta mikä avuksi? Apinamaisin liikkein pystyin roikkumaan vauhdissa koneen kyljellä ja painamaan syöttöpumpun kyljestä pakkosyötön päälle.

Näin pehmeikön ylitys ehkä onnistui, ehkä ei. Mutta pakoputkesta pöllähti sellainen musta pilvi, että näkyi naapurikylään saakka.

Lähes 20 vuotta sen jälkeen kun olin siirtynyt mekaanisten kaivuvipujen varresta kynän pitelemiseen, astui voimaan ensimmäinen työkoneiden päästöjä rajoittava vaihe. Stage I otettiin käyttöön vuonna 1999. Tänä vuonna tammikuussa alle 56- ja yli 130-kilowattisten dieselmoottoreiden voimaan astunut päästövaihe on jo Stage V. Väliin on mahtunut useita eri portaita.

Kun 20 vuotta sitten esimerkiksi sallitut hiukkaspäästöt (PM) olivat 130–560 kilowatin tehoisille moottoreille 0,54 grammaa per kilowattitunti (Stage I), niin nyt sallitaan enää lukema 0,015. Typenoksideissa (NOx) vastaavat luvut ovat 9,2 ja 0,40. Jo vuosina 2011–2013 käyttöön otetussa Stage IIIB -vaiheessa liikuttiin edellä mainitussa teholuokassa lukemissa 0,025 (PM) ja 2,0 (NOx).

Jokainen ymmärtää, että nykyinen dieselmoottori on päästöineen varsin kaukana niistä ajoista, kun itse painoin tallan lattiaan Vammaksen kajuutassa.

Moottori- ja konevalmistajille edellä mainittu päästörumba on aiheuttanut valtavat kustannukset. Pakokaasujen jälkikäsittelylaitteiden sijoittaminen kompaktien koneiden rakenteisiin on aiheuttanut varmasti harmaita hiuksia myös suunnittelijoille. Loppukäyttäjälle tämä on tiennyt lisää ongelmakohtia peltien alle. Partikkelisuodattimet tukkeutuvat ja etenkään pakkaskelit eivät mitenkään suosi urea-/vesiliuoksen käyttöä.

Hölmöläiset kantoivat repulla valoa pimeään pirttiin ja nykyisten dieselmoottoreiden noitavaino tuntuu yhtä järjettömältä. Valtava koneisto on tarvittu laatimaan päästömääräykset, joita valmistajien porras on nurkumatta ja kustannuksia säästämättä noudattanut. Nyt kun dieselmoottori on saatu salonkikelpoiseksi ja erittäin puhtaaksi, ollaan koko 20 vuoden tiivistä jaksoa tavallaan vesittämässä tosiasioita tarkistamatta.

Akkukäyttöä ollaan tuomassa nyt entistä enemmän myös maan päällä käytettäviin maarakennuskoneisiin. Baumassa oli esillä monia akkukäyttöisiä minikoneita, mutta sarjavalmistus antaa odottaa itseään. Tosin tässäkin lehdessä on esillä jo JCB:n sarjatuotantoon asti yltäneet minikaivukone ja trukki. Kotimainen Avant on myös edelläkävijä akkujen käytössä pienkuormaajan energianlähteenä.

Tosiasia kuitenkin on, että akkujen käyttö on toistaiseksi vielä minimaalisen pientä, eikä sillä ole toistaiseksi merkitystä kokonaisuuden kannalta. Kaasun käyttö polttoaineena auto- ja toivottavasti konekalustossakin tosin tullee lisääntymään, ja se tuntuukin järkevältä vaihtoehdolta. Konepörssi on edelleen dieselmoottorin vankkumaton äänenkannattaja.

Kirjoittaja Olli Päiviö on Konepörssin toimituspäällikkö