Toyota Proace 2.0 Active – suuriin saappaisiin

Toyota Hiacesta kehittyi ja kasvoi Suomessa neljän vuosikymmenen aikana ilmiö, jolle on vaikea löytää vertaistaan. Varustelultaan ja osin mukavuudeltaankin maltillinen, mutta luotettavuudellaan käyttäjät vakuuttanut Hiace piti hallussaan rekisteritilastojen kärkiasemaa vuodesta toiseen. Vuonna 2011 japanilaisvalmistaja kertoi kuitenkin suomalaiskäyttäjien kannalta synkkiä uutisia; eurooppalaisvaatimusten mukaisen Hiacen tarina päättyy paljolti kiristyvistä päästönormeista johtuen. Viime kesänä Japanista saatiin kuitenkin iloisempia uutisia, jotka kertoivat Toyotan tuovan eurooppalaismarkkinoille paikallisesti valmistetun tuotteen – Toyota Proacen.

Toyota Proace-nimen takaa löytyy PSA:n ja Fiatin hallinnoiman SevelNord-tehtaan tuote, jota on meillä Suomessa markkinoitu niin Fiatina, Peugeotina kuin Citroëninäkin. Sopimusvalmistuksen ansiosta Toyota sai nopealla aikajänteellä myytävää suomalaiskäyttäjille, mutta juuri nopeudesta johtuen merkkikohtaiseen viilaamiseen ei ollut mahdollisuuksia. Maahantuojan mukaan Toyotan vahvuudet ovat paljolti verkostossa, jossa tunnetaan asiakkaat ja heidän tarpeensa. Toki menestykseen tarvitaan myös hyvä tuote, joka tässä tapauksessa on kuitenkin sisarmalliensa kanssa hyvin yhteneväinen. Tulevaisuudessa lienee toisin, sillä pakettiautoissa vuonna 2016 voimaan astuvan Euro 6-päästönormin myötä mallistoon on odotettavissa isompi remontti ja silloin Toyota haluaa varmasti erottua sisarmalleista nykyistä enemmän.

Kesällä 2013 on kuitenkin liian aikaista pohtia seuraajaa markkinoille vasta rantautuneelle ajokille. Olennaisempaa on tutustua Toyota-organisaation uuteen tuotteeseen ja sen tarjoamiin ominaisuuksiin. Ammattiautot-lehden tarkasteluun saimme malliston suosituimmaksi ennakoitavan vaihtoehdon, joka koostuu pitkästä ja matalasta korista sekä sen keulalle nostetusta 128-hevosvoimaisesta moottorista ja sen jatkeena olevasta kuusiportaisesta manuaalivaihteistosta. Kaksiosaiset pariovet aukeavat ensin 90 astetta, mutta lukitussalvan vapautuksen myötä ovet avautuvat 180 astetta. Oviaukon vapaa leveys 127 senttiä korkeuden ollessa 124 senttiä.

Koeajokkimme kokonaispituus on 5,1 metriä, josta tavaratilan käyttöön on varattu 2,58 metriä. Ohjaamon ja tavaratilan toisistaan erottava umpinainen väliseinä on muotoiltu ohjaamoa kasvattavalla tavalla syöden samalla aavistuksen tavaratilasta. Lyhyimmästä kohtaa mitattuna tavaratilan pituudeksi saadaan noin 2,3 metriä korkeuden asettuessa 1,36 metrin tuntumaan. Tavaratilan tilavuudeksi valmistaja kertoo kuusi kuutiota.

Omamassaltaan 1795 kilon ajokki tarjoaa 1137 kilon kantavuuden, mikä on linjassa kovimpien kilpakumppanien kanssa. Proacen vetokoukkuun on luvallista kytkeä 750 kilon jarruton perävaunu tai 2000 kilon jarrullinen perävaunu, jolloin suurin yhdistelmämassa asettuu 4932 kiloon.

Proacen vakiovarusteluun kuuluu oikeanpuoleinen liukuovi yhdessä takapariovien kanssa. Lisävarustelistalta voi halutessaan valita liukuoven myös vasemmalle puolen ja takapariovet on mahdollista vaihtaa ylöspäin aukeavaan, samalla sateensuojana toimivaan yksiosaiseen takaluukkuun. Koeajokkimme edusti paremmin varusteltua Active-tasoa, jolloin takaovissa on myös lämmitetyt ja pyyhkimin varustetut ikkunat. Koeajokissa olleiden sivuovien ikkunat ovat aina lisävarusteena hankittavia varusteita. Sivuovesta sopii kyytiin korkeudeltaan 129 sentin ja leveydeltään 77 sentin paketti.

Lähtökohtaisesti kaikki Suomessa myytävät umpipakettiautot saavat tavaratilansa suojaksi vaneroinnin, joka tällä kertaa oli toteutettu tehtaan omassa tuontikunnostamossa Malmössä. Lattiassa oli liukuestepinnoitettu filmivaneri yhdessä kuuden sidontalenkin kera. Neljäs pari sidontalenkkejä löytyy väliseinän alareunasta. Seinissä ja katossa taasen oli kovalevytyyppistä kuitulevyä, jonka kestävyys arveluttaa ainakin raskaammassa käytössä. Niin vanerointia kuin muutakin varustelua helpottaa yhteneväisyys sisarmallien kanssa. Lähtökohtaisesti kaikki muihin merkkeihin tarjolla olevat osat ja varusteet käyvät sellaisenaan myös Toyota Proaceen. Tavaratilan valaistuksesta huolehti kaksi led-valaisinta, joista tehokkaampi ja siten myös tärkeämpi kuuluu samaan pakettiin kattovaneroinnin kanssa.

Ohjauspyörän takana avautuu varsin yllätyksetön näkymä, johon myös vannoutuneen Toyota-käyttäjän on helppo tottua ja sopeutua. Ohjauspyörässä on sekä korkeuden- että syvyydensäätömahdollisuudet, jotka auttavat optimaalisen ajoasennon jahtaamisessa. Istuimessa on hyvin maltilliset säädöt, eikä sen tukevuus yllä markkinoiden parhaimmistoon varsinkaan sivuttaistuen osalta. Ohjauspylväässä on kaikkiaan neljä viikseä, joita tarvitaan niin radion, vakionopeudensäätimen, pyyhkijöiden kun valojenkin hallintaan. Viiksiviidakkoon on turvauduttava myös ajotietokoneen käytössä. Keskikonsoliin sijoitettu ajotietokoneen näyttö kertoo kuljettajalle ne olennaisimmat seikat, kuten polttoaineenkulutuksen ja jäljellä olevan toimintasäteen.

Kuljettajan istuimen vieressä on sohvatyyppinen istuin kahdelle matkustajalle. Kojelautaan kiinnitetystä vaihteenvalitsimesta ja ajokin kapeudesta johtuen kolmen henkilön kuljettamista ei voi suositella ainakaan kovin pitkien matkojen ajaksi. Vailla säätömahdollisuuksia oleva matkustajanistuin yllättää kuitenkin käyttäjänsä myönteisellä tavalla. Keskimmäisestä selkänojasta voi kääntää esiin pöydän, joka pitää sisällään mukitelineet ja paperipidikkeet. Ohjaamosta löytyy muutoinkin varsin reilusti säilytystilaa ovilokeroiden, hansikaslokeron ja todella reilunkokoisen hattuhyllyn muodossa.

Avaimen kääntäminen virtalukossa herättää kaksilitraisen tehopakkauksen. Koeajokkimme kone luovuttaa kuljettajalle 128 hevosvoiman tehon ja 320 Nm:n väännön. Maksimiteho on käytettävissä, kun kierroslukumittarin neula asettuu arvoon 3500 r/ min, vastaavasti paras vääntömomentti löytyy koneen kiertäessä 2000 r/min. Varsinkin tyhjällä autolla tehdyistä liikkeellelähdöistä tahtoi alkuun tulla repäiseviä, sillä koneen luovuttaman tehon määrä kasvaa varsin kiivaasti kierrosten kohotessa. Muutaman päivän totutteluajon jälkeen meno oli jo hallitumpaa. Koeajoa tehtiin sekä tyhjänä, että noin 500 kilon kuormalla, jota Proace vei kevyesti kohti uutta osoitetta. Toki kantavuuskuormilla ajettaessa ja usein perävaunua vedettäessä saattaa olla perusteltua turvautua valikoimasta löytyvään 163 hevosvoiman versioon.

Proacen ohjaamosta on verrattain hyvä näkymä kaikkialle lähiympäristöön, eikä vähiten kaksiosaisten peilien ansiosta. Myös katvealueiden minimoimisessa on onnistuttu kiitettävällä tavalla. Ikkunalla varustettu väliseinä yhdessä liukuoven ikkunan kanssa parantaa näkyvyyttä takaoikealle. Tämä on harvoin tarvittava, mutta tarpeessa hyvin arvostettava ja turvallisuutta lisäävä piirre.

Väliseinässä onkin yksi suurimmista eroista Toyotan ja sen sisarmallien välillä. Toyotan mukaan muovipohjaisen, mutta verhoillun väliseinän ansiosta ohjaamon melutaso on saatu aikaisempaa alhaisemmalle tasolle. Tässä on varmasti perääkin, sillä melutaso osoittautui varsin maltilliseksi.

Tonniluokan uusi pelaaja viihtyy myös tien päällä. Jousitus tuntuu nielevän ahnaasti tiestön epätasaisuuksia niin kuormattuna kuin tyhjänäkin ajettaessa. Ohjaustuntuman tarkkuus ja täsmällisyys eivät kuitenkaan yllä parhaaseen mahdolliseen tasoon maantienopeuksissa, varsinkaan kuormattuna ajettaessa. Kuusiportaisen manuaalivaihteiston toiminta taasen ansaitsee kiitoksen kevytkäyttöisyydestään ja täsmällisyydestään.

Kaiken kaikkiaan Toyota Proace on varmasti hyvä ja luotettava vaihtoehto suosittuun tonniluokkaan. Toyotan verkostossa on osaamista ja tarvittavaa ymmärrystä ammattikäyttäjien tarpeille, mikä on erittäin suuri vahvuus. Proacen öljynvaihtoväli on 15 000 kilometriä huoltovälin ollessa 30 000 kilometriä, jotka molemmat ovat mykymittapuun mukaan lyhyehköjä. Markkinoilla vielä pitkään nähtävään Hiaceen verrattaessa moni asia on kehittynyt parempaan suuntaan. Proace tarjoaa monen toivoman etuvedon ja automaattivaihteiston, enemmän mukavuutta, paremman ketteryyden ja alhaisemman melutason sekä ajovakauden hallintajärjestelmän. Mutta silti, onko Ranskassa valmistetusta autosta astumaan Hiacen saappaisiin? Se jää nähtäväksi.

Ari Perttilä