Sujuvaa saneerausta

Ulvilalaisen Maa- ja vesirakennus Lehto oy:n omistaja ja toimitusjohtaja Ari-Pekka Lehto (49 v) on varsin kokenut maarakentaja. Vuoden 2016 alkuun saakka mies pyöritti omaa toiminimeä samalla, kun oli töissä vieraan palveluksessa, viimeksi teknisenä johtajana. Osakeyhtiöksi yritysmuoto muutettiin tämän vuoden alussa vahvan kasvun ajamana. Yritys on keskittynyt kunnallistekniikkaan ja putkilinjojen saneeraus pitkäsujuttamalla on erikoisala. Konepörssi kävi katsomassa, miten vanhan vesijohtolinjan valurautaputki sai sisäänsä muovia Porin Pihlavassa.

Putkilinjojen sujutus on taloudellinen tapa entisöidä vanhoja putkilinjoja uuden veroiseksi. Menetelmiä on useita erilaisia. Lehto tekee pitkäsujutusta, jossa vanhan putken sisään vedetään halkaisijaltaan pienempi muoviputki alkuperäistä putkea särkemättä. Saneerata näin voidaan niin betoni-, valurauta- kuin muoviputkiakin. Suomessa sujuttamista riittää. Korjausvelkaa maan alla on runsaasti.

Porin Pihlavassa Lehto on ollut tekemässä sujutusta jo viitenä vuonna aiemminkin. 60-luvulla asennetut valurautaputket ovat elinkaarensa lopussa ja sujutuksen avulla linjojen uusiminen onnistuu kohtuullisin kustannuksin auki kaivamiseen verrattuna.

”Tänä vuonna saneeraamme kaikkiaan kuusi kilometriä vanhoja linjoja täällä Porin seudulla. Viime vuonna teimme kyhteensä 10 kilometriä sujutusta Porin Vedelle. Putkirikot ovat viime vuosina vähentyneet Porissa ja osaltaan sujutuksenkin ansiosta. Olemme kehittäneet tätä systeemiä itse ja rakentaneet kalustoa soveltumaan menetelmään”, aloittaa Lehto.

”Valurautaputken halkaisija täällä on 100 millimetriä ja sisään vedetään 63 millimetrin muoviputki, jonka seinämävahvuus on 5,8 millimetriä. Putken halkaisija toki pienenee alkuperäiseen verrattuna, mutta se riittää silti tämän alueen tarpeisiin.”

Kerralla työn alla on noin 100 metriä. Ensimmäisenä päivänä kaivetaan kuopat valmiiksi ja valmistellaan varsinainen sujutustyö. Seuraavan päivän aamuna veden tulo suljetaan, vanhan putken päät katkaistaan ja muu verkosto tulpataan. Näin vesikatkos rajoittuu vain 100 metrin matkalle. Pihlavassakin vesijohto on lenkissä eli vesi kulkee toista kautta linjan yläpäähän, vaikka väliltä 100 metrin matka on hetken poissa pelistä.

Itse sujutus lähtee käyntiin työntämällä niin sanottu ”varppi” valurautaputken sisään. Kelalla oleva varppi tunnetaan myös nimellä putkikäärme. Vetojousi on valmistettu taipuisasta ja kestävästä lasikuituseoksesta. Auton peräkärryyn sijoitettua kelaa pyöritetään polttomoottorin ja hydrauliikan avulla. Vanhaan putkeen työnnetyn vetojousen avulla vedetään sitten vaijeri putken sisään.  Vinssillä vaijeria vetämällä vanhan putken sisään asennetaan muoviputki, johon on kiinnitetty vetopää. Sen tehtävänä on avata reittiä valurautaputkessa, jonka sisämitta on pienentynyt vuosien mittaan reunoihin kiinnittyneen vesikiven ym. sakan takia.

”Satasen putkeen saa menemään tämän 63:sen ja 150 millimetrin putkissa käytetään 110 millimetrin halkaisijalla olevaa muoviputkea. Sadan metrin matkalla uuden putken veto ei kestä kuin viisi minuuttia, kaikkeen valmistelevaan työhön se suurin aika kuluu. Pyrimme tietenkin aina siihen, että vesi olisi poikki mahdollisimman vähän aikaa”, jatkaa Lehto.

Pihlavan jälkeen sujutus jatkuu Porin Lehtolassa, missä odottaa reilun kahden kilometrin mittainen urakka. Uusi putki tullaan siellä vetämään kuuden kilon muoviputken sisään.

Monta työmaata

Maan alla risteilee kaapeleita ja viemäriputkikin menee aika lähellä saneerattavaa vesijohtolinjaa. Aloitusmontut pitääkin kaivaa varovasti auki.

”Aika hyvin täällä Porissa on kartoitettu kaikki maanalaiset rakenteet. Toki yllätyksiäkin tulee vastaan. Tässä sujutuksessa pitää kaivaa vain aloitusmontut eli sadan metrin väliltä pinta jää koskemattomaksi. Tosin joskus kaivantoja joudutaan tekemään enemmän, kun varppi ei mene putken läpi syystä tai toisesta. Mutkat putkissa ovat hankalia.”

Ari-Pekka Lehto kertoo, että yrityksensä kalustossa on seitsemän kaivukonetta, pari traktoria ja kuorma-auto. Ari-Pekan poika Lari on erikoistunut juuri sujutukseen.

”Tämä on erikoistyötä, joka vaatii kokemusta. Pojat ovat rutinoituneet tähän ja tietävät hommansa. Ammattitaitoista työvoimaa on lähes mahdotonta löytää nykypäivänä. Töitä meillä olisi enemmänkin, kun vain jostain saisi tekijöitä.”

Sujutustyömaan lisäksi Lehdolla oli käynnissä useita kunnallisteknisiä työmaita muun muassa Raisiossa ja Laitilassa. Urjalassakin odottaa vielä ennen talvea kilometrin pituinen vesijohtourakka. Näiden lisäksi pari materiaalikonetta on vakiotyössä Rauman Seudun Ympäristöhuolto oy:ssä, lajittelua tekemässä. Työntekijöitä on kahdeksan. Ari-Pekka Lehto tekee itse kaikkea yrityksensä töitä; kaivaa, ajaa kuorma-autoa, laskee urakoita ja valvoo työmaita. Siinä sitä on yhdelle miehelle askaretta.

18-tonninen pyörillä

Sujutusryhmässä on yksi tela- ja yksi pyöräalustainen kaivukone, joka Lehdolla on Komatsu PW160-10 (Stage IIIB). Nykyään Komatsuissa mennään jo Stage IV -vaiheessa 11-sarjassa. Suomen Rakennuskoneella oli vielä varastossa 10-sarjalainen tarjota Lehdolle. PW160-10:n pakokaasujen jälkikäsittelyssä on hapetuskatalysaattori (KDOC), ei

ureaa eikä partikkelisuodatinta. Uusissa 11-sarjalaisissa on AdBlue:n (SCR) käyttö tullut lisänä pakokaasuja kurittamaan.

Komatsu PW160-10 painaa varustuksesta riippuen noin 16–18 tonnia. Lehdon koneessa on sekä puskulevy että tukijalat, jolloin työpaino ilman kauhaa ja kallistuvaa kauhanpyörittäjää on 18 tonnin hujakoilla. Ari-Pekka valitsi koneeseen perinteisen monopuomin taittopuomin sijaan.

”Minä pidän enemmän tästä perinteisestä puomista. Kai se on tottumiskysymys. Toki taittopuomi antaisi paremman näkyvyyden oikealle, kun se nousee nippuun ylävaunun päälle paremmin. Tässä on kuitenkin kamera sivulle, joten sen kautta saan näkymän puomin taakse oikeallekin. Toinen kamera on takana. Olen ajatellut lisätä vielä yhden kameran puomiin, niin näkisin kaivantoon paremmin”, selittää Lehto puomivalintaansa.

Komatsu oli jutun teon hetkellä syyskuun alussa ollut Lehdolla kuukauden päivät ja tunteja oli mittarissa 120.

”Ensin tämä tuntui hieman isolta näihin hommiin, mutta nyt esimerkiksi hyvä ulottuvuus on osoittanut koon oikeaksi. Lasken näitä aloituksia kaivaessani yleensä sekä puskulevyn että tukijalat alas. Kaivaminen onnistuu kyllä tuennat ylhäälläkin. Komatsuista minulla on kokemusta jo siltä ajalta, kun ajoin koneita työkseni. Merkki on luotettava”, kehaisee Lehto.

”Tässä työssä joutuu koko ajan hyppimään ohjaamosta pois ja välillä monttuunkin. Kone jää helposti käymään tyhjäkäynnille. Automaattista pysäytystoimintaa tässä ei ole, tyhjäkäynnille pudotus löytyy. Polttoaineen tuntikulutus on ollut työmaalla seitsemän litran luokkaa. Maantieajossa se on noin 10 litraa tunnissa. Pidän sitä varsin kohtuullisena.”

Maksiminopeuden Lehto mainitsee olevan 35 kilometriä tunnissa.

Komatsu PW160-11

Komatsun Stage IV -perheen eli 11-sarjan päivitys alkoi jo vuoden 2015 Intermat-näyttelyssä. Tuolloin aivan ensimmäiset esitellyt 11-sarjalaiset olivat tela-alustaiset Komatsu PC360LC-11 (35,8–36,9 t /202 kW) ja PC240LC-11 (24,7–26,2 t/141 kW). Sen jälkeen kaikki mallit ovat saatettu nelosvaiheen päästötasolle ottamalla käyttöön AdBlue (SCR). Myös pyöräalustaiset ovat nyt päivitetty. PW160-11 (16,7-18,6 t/110 kW) tuotiin markkinoille vasta tämän vuoden heinäkuussa. Siinä yksi syy, miksi 10-sarjalaisia on ollut vielä saatavilla.

Uudessa 11-sarjalaisessa konepeiton muotoilua on jouduttu muuttamaan, jotta pakokaasujen jälkikäsittelyn vaatimat komponentit on saatu sopimaan moottoritilaan.

Koneen ulkomitat, molempien puomityyppien mitoitukset ym. ovat pysyneet kutakuinkin ennallaan.

Nelisylinterinen dieselmoottori on uuden sukupolven versio edellisen mallisarjan Komatsu-moottorista. Komatsu lupaa polttoaineen kulutuksen laskeneen edelleen nelisen prosenttia. Osaltaan polttoaineen kulutusta laskee myös uusi viskotuuletin. Komatsu lupaa myös parantaneensa huoltokohteisiin pääsyä.

Ohjaamossa on uusi näyttö, jonka resoluutiota on nostettu. Istuin on sekin uusi ja sivukonsolit liikkuvat sen mukana. Kameratekniikkaa on parannettu ja Komatsu tarjoaa Komvision-järjestelmällään lintuperspektiivin näkymän koneesta ja ympäristöstä. Etähallintajärjestelmä Komtrax on edennyt jo viidenteen sukupolveen ja se on tietenkin saatavilla myös PW160-11 -kaivukoneeseen.  Lehdon koneeseensa kaipaama automaattinen moottorin pysäytys tietyn tyhjäkäyntiajanjakson jälkeen on nyt lisätty 11-sarjaan.

”Lisävarustelistassa uutta on muun muassa puomin jousitusjärjestelmä ECSS, joka parantaa huomattavasti ajo-ominaisuuksia kuoppaisilla alustoilla. Joystickilla tapahtuva ohjaaminen on sekin saatavilla nyt tehdasvarusteena”, kertoo Juha Alakoski maahantuoja Suomen Rakennuskone oy:stä.