Konkari tien päällä – Pentti Kuusela-Opas

Kurikkalaisen Kuljetusliike Ala-Korpelan kalusto on taivaltanut suomalaistiestöllä jo vuodesta 1958 saakka. Osittain kolmannen sukupolven huomaan siirtyneessä talossa nojataan perinteisiin niin merkkivalinnassa, värityksessä kuin henkilöstössäkin. Ala-Korpelan paprikanpunaiset Scaniat kaksivärisine vanteineen ovat nimittäin olleet yksi perheyrityksen tunnusmerkeistä jo vuosikymmenten ajan.

”Pari ensimmäistä autoa olivat lähinnä hiekanajolla työllistyneitä Ford Tradereita, joista siirryttiin södertäljeläiseen merkkiin 1960-luvun alkupuolella”, kertoo kuljetusliikkeen isä – Mauri Ala-Korpela Kurikassa. Samoihin aikoihin ensimmäisten Scania-Vabisten kanssa taloon saapui myös 14-kesäinen naapurinpoika, Pentti Kuusela-Opas, joka monien ikäistensä tavoin aloitti automiehen uran apumiehenä.

”Kyllä siihen aikaan piti ite kattella rahat, joten kipaisin kysymässä naapurista töitä”, muistelee Pentti 50 vuoden takaista tapahtumaa, joka myöhemmin katsottuna näytti linjat myös pidemmälle tulevaisuuteen.

Ala-Korpelan kalustolla ajettiin 1960-luvun alussa hiekan lisäksi myös salaojaputkia Paloheimon Riihimäen tehtaalta Pohjanmaalle. 2010-luvulla salaojaputket ovat muovia kuormankäsittelyn tapahtuessa paljolti konevoiman avustuksella. 1960-luvun alkupuolella putkien valmistusmateriaalina käytettiin hiekkaa, sementtiä ja kalkkia kuormauksen ja purkauksen tapahtuessa lihasvoiman avulla. Tarvittiin siis ripeäotteista ja riuskaa apumiestä.

Pentin vuonna 1963 alkanut työura Ala-Korpelan kuljetusliikkeessä on jatkunut lähes keskeytyksettä näihin päiviin saakka. Nämä pienimuotoiset keskeytykset ovat johtuneet yksinomaan kansalaisvelvollisuuksien hoitamisista.

”Ensin piti käydä rippikoulu, jota seurasi autokoulu. Varusmiespalveluskin teki pienen katkon kuljettajan työhön”, summaa Pentti, jonka mukaan uudet asiat on opittu käytännön arjessa paljolti kantapään kautta.

”Apumiehistä on aina tullut kaikkein parhaita kuljettajia”, toteaa Mauri Ala-Korpela suvun nuorempien nyökätessä hyväksyvästi. Apumiehen tehtävistä on Pentin kohdalla kulunut jo varsin paljon aikaa, joten tietoja on päivitetty myös direktiivipäivien muodossa.

”Omissa ammattipätevyyskoulutuksissa voidaan keskittyä toimintamme kannalta olennaisiin asioihin. Edellisessä koulutuksessa paneuduimme muun muassa asiakasyritystemme tuotteisiin ja tehdasalueilla toimimiseen asiakkaidemme edustajien opastuksella. Palautteen perusteella päivä oli erittäin onnistunut, sillä aiheet liittyivät läheisesti kuljettajien jokapäiväiseen arkeen”, summaa Petri Ala-Korpela. Tätä kirjoitettaessa Pentillä on merkintä kolmesta koulutuspäivästä, joten kuljettajaura jatkunee myös vuoden 2014 syyskuun jälkeen.

Joskus reissuja valmistellaan etukäteen, joskus taipaleelle lähdetään niiltä sijoiltaan. Eräänä perjantaina kyseltiin mahdollisuutta ylileveän teräslevykuorman heittämiseen. Pentti tarttui tarjoukseen ja käänsi tutun ajokkinsa saman tien Kurikasta kohti Raahen terästehdasta. Jossain vaiheessa selvisi, että kuorma oli menossa Norjan Stavangeriin.

”Piirturiin pyörähti tuon reissun aikana 5500 kilometriä ja aikaa meni viikon verran”, muistelee Pentti uransa pisintä reissua, jolle valmistautuminen taisi sujua vartissa.

Ala-Korpela Oy:n normaaliarkea ovat muille epänormaalit, monesti korkeuden tai pituuden suhteen poikkeavat kuljetukset. Kari Ala-Korpelan (oik.) pojat Petri (vas.) ja Tero yhdessä puolisoidensa kanssa ovat tiiviisti mukana perheyrityksen arjessa. Kaikki Ala-Korpelan kalusto ei suinkaan ole suurta, mistä osoituksena Jussi Kurjenluoman rakentama pienoismalli.

”Liikenteessä on nyt aika vallaton meininki. Keltainen varoitusvilkku on menettänyt merkityksensä ja saattoautosta kuuluvat tai näkyvät ohjeet jäävät monesti huomiotta”, harmittelee arvioiden mukaan noin kuusi miljoonaa kilometriä maantietä maistellut veteraani, jolle luovutetaan syyskuussa yrityksen vuosijuhlassa Keskuskauppakamarin myöntämä kultainen ansiomerkki 50 vuoden työstä Kuljetusliike Ala-Korpela Oy:ssä. Alkujaan merkki oli määrä luovuttaa Pentille SKAL:n liittokokouksen yhteydessä Kuopiossa, mutta erikoiskuljetusveteraanin mukaan noin pitkää matkaa ei yhden merkin takia kannattanut ajaa. Niinpä kunniamaininta luovutetaan saajalleen kotikulmilla järjestettävässä pienimuotoisessa tapahtumassa.

Pentin tyhjänä ajoa vierastavassa ajatusmaailmassa on hyppysellinen huumoria, joskin se kertoo myös työnantajan ja työntekijän välisestä luottamuksesta ja kemiasta.

”Meillä pyritään pitämään huolta omistamme ja työntekijät tekevät työtä, kuin itselle tekisivät”, päättää toisen polven yrittäjä Kari Ala-Korpela lähtiessään jututtamaan pihalla hääräävää autonpesijää. Tällä kertaa kiinni painepesurin kahvassa on Pentti Kuusela-Oppaan tyttärenpoika Joni Ristimäki, joka on tehnyt tallihommia 14-vuotiaasta saakka. Palava kiinnostus kuljetusalaan vei hänet Koulutuskeskus Seduun ja edelleen kuljettajaksi Ala-Korpelalle. Nuoria osaajia kun tarvitaan, sillä kai se Penttikin joskus siirtyy nauttimaan leppoisasta eläkeläisen arjesta.

Ari Perttilä