Tuusulanjärven vesiä suojellaan – siirtämällä 120 000 kuutiota maata

Kyseinen iso maansiirtotyö oli tarkoitus tehdä jo edellistalvena, mutta johtuen leudosta talvesta työt kuljetusten osalta jäivät alle tuhanteen kuormaan, kun arvioitu kokonaismäärä oli 13000 kappaletta. Kosteikkojen yhdyskanavaa, penkereitä ja laskuojan muutostöitä päästiin kuitenkin rakentamaan viime talvena. Laajemmat maansiirtotyöt jäivät odottamaan aikaa, jolloin maa jäätyisi kunnolla.

Vähän häiriötä

Kun vesiensuojelutöitä tehdään talvella, työ ei myöskään häiritse kosteikoissa pesivien lintujen rauhaa. Talvella vettä on liikkeellä vähemmän, jolloin esimerkiksi alapuolinen vesistö ei samene, vaikka maata käsitellään.

Tuusulanjärven valuma-alueella on tehty vesiensuojelutöitä jo useampana vuonna. Ensimmäinen, Rantamon kosteikko rakennettiin vuonna 2001, jolloin 19 neliökilometrin suuruisen valuma-alueen vedet ohjattiin kosteikon läpi. Kosteikon pinta-ala oli silloin kahdeksan hehtaaria, josta vettä on kuusi hehtaaria ja veden keskisyvyys on 0,5 metriä. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi vesilinnuille on jo rannoilla runsaasti tilaa.

Talven 2008–2009 työt

Nyt aiemman Rantamon kosteikon pinta-alaa laajennetaan melkein kaksinkertaiseksi. Rantamon kosteikon laajennusosan ja vanhan kosteikon väliin jääviä penkereitä madalletaan ja ne jäävät lintujen pesimäalueeksi.

– Penkereet kun ovat korkeammalla, ne voidaan tehdä kesätyönä, Juha kertoo.
Kun kosteikkoa laajennetaan, virtaukset ohjataan uudelleen. Uusi virtausreitti rakennetaan vedelle niin, että vesi kulkee pääsääntöisesti mahdollisimman pitkää uraa. Tämä tarkoittaa sitä, että viipymä on mahdollisimman pitkä.

– Uusi kosteikko, Seittelin puoli, on vesipinta-alaltaan 12 hehtaarin suuruinen. Koko kosteikkoalueen vesipinta yhteensä vanha huomioiden on 24 hehtaaria. Kosteikko sisältää erilaisia elementtejä, joissa veden on tarkoitus kiertää, Juha kuvailee.

Veden alle on rakennettu syvänteitä ja harjanteita, jolloin mahdollisimman paljon ravinteista jäisi kosteikkoon, ja Tuusulanjärven rehevöityminen hidastuisi.

Kosteikon rakenteet on mallinnettu tietokoneohjelmalla. Veden keskisyvyys on normaali aikana Rantamon puolella 0,5 m ja Seittelin puolella 0,6 m. Loivaksi rakennetuilla ranta-alueilla ja saarekkeiden luiskissa luonnollisesti matalampi, jotka ovat juuri näitä kahlaajille sopivia osia kosteikolla

Ei turhaa virtaamaa

Haukkalanoja laskee myös Tuusulanjärveen, mutta sen vettä ei haluta kosteikkoon. Haukkalanojan vesi on puhdasta ja Haukkalanojan tuoma virtaama vain nopeuttaisi turhaan veden virtaamaa kosteikossa. Siksi Haukkalanojan uusi uoma käännetään siten, että se laskee suoraan Tuusulanjärveen kiertäen kosteikon.

– Haukkalanojaan pumpataan lisäksi Päijänteen vettä, jolloin Tuusulanjärveen saadaan lisää puhdasta vettä, Juha kertoo.

Kun vettä kuitenkin liikkuu talvellakin, alueelle laskeva uoma oli tulpattu ja ohjattu uuteen uomaansa. Periaatteessa tulppausta voidaan käyttää myöhemminkin, jos jossain pitää tehdä kunnostustöitä kosteikossa.

Runsaasti kalustoa

Työn eri vaiheissa kalustoa oli paikalla vaihteleva määrä.
– Volyymi muuttuu tarpeen mukaan, mutta nyt on liikkeellä 11 kaivinkonetta ja 11 kuorma-autolla liikutetaan maata paikasta toiseen, Juha kertoo.

– Maapohja on saatu kauttaaltaan jäätymään noin 20–50 cm, kun sitä on ”sotkettu” jyrällä varustetulla traktorilla. Jos maa jäätyisi syvemmälle, niin kaivutyö hidastuisi, massat saattaisivat kasvaa suunnitellusta, eivätkä kosteikon suunnitellut pohjankorkeudet toteutuisi.
Kun kaivumaasta muotoillaan myös pintoja, turhan syvään maan jäädyttäminen ei kannata, koska se taas hankaloittaa pintojen tasaamista.

– Tämä on aika massiivinen hanke, kun on periaatteessa kolme kuukautta aikaa tehdä kaikki isommat maansiirtotyöt. Viime talvena sitä ei ollut juuri ollenkaan, Juha muistuttaa.
Kaikkiaan maata siirretään 120000 kiintokuutiota. Tavoitteena on ottaa mullat ja savet erikseen. Savet käytetään penkereisiin ja niille on myös erillisiä läjitysalueita. Multamaat otetaan käyttöön viljelysmailla. Siirtomatkaa kuormilla on maksimissaan noin kilometri.

Yksityisen maalla

– Riolan Joukon kanssa työtä ollaan tehty hyvässä yhteisymmärryksessä. Nyt kun töissä ollaan toisen maalla ja koneet pyörivät myös talouskeskuksen pihassa, pitää kunnioittaa myös toisen yksityisyyttä, Juha muistuttaa.

– Uudenmaan ympäristökeskus tekee vesiensuojelutöitä kohtalaisen pienellä porukalla, kun käytössä on kaksi työnjohtajaa, kaksi työmaapäällikköä ja yksi projektipäällikköä, Juha kertoo.

Maansiirrossa on tällä työmaalla olleet urakoitsijoiden kuorma-autot, mutta yhtä hyvin täällä voisivat olla traktorit ja perävaunut. Meitä tilaajana kiinnostaa erityisesti se, että voimme tilata mielellään kaikki kaluston samasta paikkaa. Tarjousperusteena oli aikaveloitus, Juha kertoo.

Hanke jatkuu vielä

Vettä ei kosteikkoon vielä lasketa, vaan kosteikkoon johtava oja on tulpattuna ja vesi laskee vanhan kosteikon läpi. Uuden kosteikon kanssa odotellaan kevättä, että routa sulaa ja että maat asettuvat. Rannoille kylvetään tämän jälkeen kasvillisuutta, jotta penkat asettuvat ja kosteikko alkaa vihertää. Tällöin virtaamaa saadaan hidastettua halutulla tavalla.

Hyötyä viljelyksille

– Alavilla mailla on tähän mennessä pumpattu vettä keväällä pois, jotta on päästy tekemään peltotyöt. Nyt kun alavimmat maat rakennetaan kosteikoiksi, niin viljelykäyttö loppuu vallan, Jouko kertoo.

– Toisaalta, kun pintamaa ajetaan hieman korkeammalla sijaitseville pelloille, niiden hyödyntäminen helpottuu, kun kuivatuskorkeus kasvaa, Jouko perustelee. Laajemmin ajateltuna kosteikon rakentaminen olisi tavalla tai toisella toteutettu tähän pelloille. Kun alusta saakka pääsi vaikuttamaan, miten hanke toteutettiin, haitat viljelytöille voitiin minimoida, Jouko jatkaa.