Turvepäivä luotasi alan tulevaisuuteen

Tervetulopuheessaan Matti Hilli Turveteollisuusliitosta puuttui muutamaa päivää ennen seminaaria Helsingin Sanomissa julkaisuun kolumniin, jossa Olli Kivinen on huolissaan siitä, että turve syö Suomen uskottavuuden. ”Tuntuu pahalta, kun mollataan, mutta erittäin pahalta, kun se perustuu vääriin tietoihin”, sanoi Hilli. ”Esimerkiksi kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC ei ole määritellyt turvetta fossiiliseksi polttoaineeksi, vaan se on oma ryhmänsä, turve. Useat selvitykset osoittavat, että turpeen ilmastovaikutus ei ole kivihiiltä huonompi, kun suon koko elinkaari otetaan huomioon.”

”Suomen maapinta-alasta kolmannes on suota. Turvetuotanto ei uhkaa suoluontoa, sillä soista yli 10 prosenttia on suojeltu ja kaikkiaan 40 prosenttia luonnontilassa. Turvetuotannossa on turvemaista 0,6 prosenttia ja tässä tilaisuudessa esiteltävien selvitysten mukaisen lisätarpeiden jälkeenkin reilusti alle puolitoista prosenttia. Uudet turvetuotantoalueet ovat pääasiassa jo metsäojitettuja suoalueita.”

”Turvetta käytetään lähes kaikkialla Suomessa yhdessä puupolttoaineen kanssa. VTT:n selvitysten mukaan turpeen tarve säilyykin nykytasolla vuoteen 2020, vaikka metsähakkeen käyttö moninkertaistuu kansallisten tavoitteiden mukaisesti. Maamme energiaomavaraisuus on vain 30 prosenttia. Maamme huoltovarmuudesta on myös huolehdittava ja riippuvuus tuontipolttoaineista on Suomelle riski.”

Tervehdys eduskunnasta

Avauspuheenvuoron käytti kansanedustaja Miapetra Kumpula-Natri. Hän näki turpeella olevan kolme keskeistä asiaa, jotka perustelevat sen käyttöä: turve korvaa fossiilisia polttoaineita, se on kotimaista työllistäen suomalaisia sekä huoltovarmuuden turvaaminen. Hän kertoi vielä samana päivänä tulevan eduskunnan käsittelyyn energiapoliittisen mietinnön.
Kansanedustaja oli selvillä turvetuotannon ja metsätalouden suhteesta suoalueiden käytössä. ”Reilu puolet suopinta-alasta on metsätalouden käytössä, kun turvetuotannossa siitä on 0,6 prosenttia. Turveala kärsii imagollisesti varmasti osin metsätalouden aiheuttamista pienhiukkaspäästöistä vesistöihin, jotka aiheutuvat metsäojituksista.”

Kansanedustaja kaatoi kuitenkin kylmää vettä seminaariväen niskaan toteamalla, että uudessa hallituksen ilmastotulevaisuusselonteossa turpeenpolttoon suhtaudutaan nykyistä kriittisemmin. ”Koska turve ei ole uusiutuva, se ei ole ilmaston kannalta tavoiteltava polttoaine ja päästövähennysten nimissä siitä pyritään pitkällä tähtäimellä pääsemään eroon.”

Valtioneuvoston tulevaisuusselonteossa ilmasto- ja energiapolitiikasta valtioneuvosto linjaa, että tavoitteeksi asetetaan siirtyä pitkällä aikavälillä käytännössä päästöttömään energiajärjestelmään. Tämä edellyttää fossiilisten polttoaineiden ja turpeen käytön vaiheittaista alasajoa voimaloiden käyttöiän päätyttyä, jos niissä ei oteta hiilidioksidia talteen.

Kumpula-Natri mainitsi finndikaattori.fi -sivustosta, jolla voi käydä tutustumassa eri organisaatioiden tuottamiin tietoihin keskeisistä yhteiskunnan ilmiöistä.

”Viestini turvetoimijoille on, että heidän varassaan on paljolti se osaaminen, jolla Suomen luonnonvaroja käytetään. Hyppy puhtaasti turpeen parissa toimimisesta ei lie mahdottoman pitkä uusiutuvien energialähteiden parissa toimimiseen. Turvealan osaamista tarvitaan turpeen mahdollisimman kestävän käytön lisäksi siirtymisessä täysin uusiutuviin ja ilmastoystävällisiin energiamuotoihin”, päätti Kumpula-Natri avauspuheenvuoronsa.

Turvetta tarvitaan edelleen

Satu Helynen VTT:ltä on tehnyt selvityksen Turpeen ja tuotantopinta-alojen tarve vuonna 2020. Sen mukaan turvetta tarvitaan 28-29 TWh vuosittain vuosina 2010-2020 lämpö- ja voimalaitoksissa. Energiaturpeen tuotantoaloihin tämä tarkoittaa, että uutta tuotantoalaa tarvitaan 50 000 hehtaaria, eli lähes yhtä paljon kuin nykyinen tuotantoala. Vuoteen 2020 mennessä nykyisistä tuotantoalueista 37 000 hehtaaria poistuu tuotannosta ja tämä tulisi ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa.

Ympäristö- ja kasvuturpeiden tuotantoalan tarpeen arvioidaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2020, sillä tuotannon arvellaan yli kaksinkertaistuvan.

Turveteollisuusliitto toivoo uutta soidensuojelulakia. Siinä tulisi määrittää suojeltavat kohteet tarkasti, jotta ympäristölupakäsittelyjen ajat tulisivat kohtuullisiksi. Tämä helpottaisi myös maankäyttösuunnittelua.

Merkitys kansantalouteen

Martti Flyktmanin tekemässä VTT:n selvityksessä Turve Suomen kansantaloudessa vahvistuvat alustuksissa esitetyt näkemykset turvealan merkityksestä Suomelle. Suoranaisia henkilötyövuosia energiaturvetuotanto luo 1600 ja ympäristöturpeet 875. Kaikkiaan ala työllistää välilliset ja kulutuksen välilliset työt mukaan laskien 12 350 henkilötyövuotta.

Kansantalouteen turvetuotannon lasketaan tuovan 533 miljoonaa euroa positiivista kassavirtaa, josta energiaturpeen osuus on 440 miljoonaa euroa. Tähän on huomioitu työpaikat, verot (alv ja polttoaineverot tuotannosta ja kuljetuksesta) sekä miinusmerkkisenä turpeen syöttötariffi ja turpeen turvavarastointi. Kassavirtaa on selvityksessä verrattu kivihiileen, jos vastaavissa voimaloissa käytettäisiin kivihiiltä. Kivihiilen kassavirta on hiilen hinnasta riippuen välillä -25 – +75 miljoonaa euroa, eli vähintään 365 miljoonaa euroa vähemmän kuin turpeen osalla.

Turpeen tuotanto ja käyttö eivät toki ole ongelmattomia. Vesistöpäästöt voivat olla paikallisesti ongelma erityisesti tulvien seurauksena. Pölyävä turve on helposti syttyvää, joten tulipaloja esiintyy niin tuotannossa, turveaumoissa, kuljetuksissa kuin energiantuotantolaitoksissa. Turvetta ei ole luokiteltu uusiutuvaksi polttoaineeksi kansainvälisessä ilmastopaneelissa (Suomi on luokitellut turpeen hitaasti uusiutuvaksi luonnonvaraksi), mikä heikentää turpeen käyttömahdollisuuksia ja päästökauppa heikentää turpeen kilpailukykyä kivihiileen verrattuna.

Juha Kuusjärvi