Turve lämmöksi Vuolijoen mallilla

Arto Haataja oli reilu kymmenen vuotta sitten elinkelvottomaksi luokitellun tilan isäntä ja kävi päivätyössä Transtech Oy:n Otanmäen tehtaalla. Omien turvealueiden hyödyntäminen lähti käyntiin ennen vuosituhannen vaihdetta ja palaturvetta Haataja on toimittanut Otanmäen Lämpö Oy:n laitoksille 11 vuoden ajan. Vasta vuoden ajan Haataja on ollut päätoiminen yrittäjä. Edelleen Haataja toimii maanviljelijänä ja viljelyksessä on 44 hehtaaria peltoa, mutta tämän hän luokittelee enemmälti harrastukseksi. Lämpöyrittäjyys työllistää nyt tällä ”elinkelvottomalla” tilalla kahdeksan vakituista ja seitsemän kausityöntekijää.

Otanmäen Lämpö Oy:stä puolet omistaa Kajaanin Lämpö ja toisen puolen kiinteistöyhtiöt, yhteisöt ja yritykset sekä omakotitalojen omistajat. Kaikkiaan lämmönostajia on 61, johon kuuluu muun muassa useita seitsemänkerroksisia kerrostaloja, kouluja sekä urheilutalo lämmitettävine maauimaloineen.

Lämpölaitokset

Vuolijoki liitettiin Kajaanin kaupunkiin vuonna 2007 ja vuoden 2008 alusta alkaen päätettiin siirtää Otanmäen Lämpö Oy:n lämpölaitosten hoito lämpöyrittäjyyspohjalle. Jo vuosia laitoksiin polttoainetta toimittaneella Haatajalla oli hyvä käsitys laitosten toiminnasta ja niinpä ei ollut kaukaa haettua, että Haataja aloitti lämpöyrittäjyyden.

”Laitokset olivat varsin huonossa kunnossa, kun vetovastuu siirtyi. Siitä huolimatta olemme saaneet ne pyörimään hyvin. Olemme korjanneet laitoksia systemaattisesti ja nyt ne alkavat olla kohtuullisessa kunnossa. Tosin Otanmäen laitoksen kattila alkaa olla uusimisiässä ja se tapahtunee parin vuoden sisään”, kertoo Haataja. ”Teemme itse huollot ja pääsääntöisesti myös remontit laitoksiin itse, sillä henkilökunta meillä on monitaitoista. Nyt juuri on käynnissä vajaan kahden kuukauden mittainen kesäseisokki, jonka aikana teemme kunnostustöitä laitoksiin. Tänä aikana lämpö tuotetaan varavoimalla, jota varten molemmissa laitoksissa on öljykattilat.”

Hitsaus ja asennustaitoinen henkilökunta antaa mahdollisuuksia paitsi lämpölaitosten remontteihin, myös muuhun konepajatoimintaan. Konehallilla on myös tarvittavat hitsaus- ja leikkauslaitteet, joten Haatajalla on valmius tehdä myös tämän lajin töitä. Omaa tuotantoa ovat Haatajan turvekärryt, joita saatetaan tulevaisuudessa tehdä myös muille tarvitsijoille.

Vaativa päivystys

Lämpölaitosten jatkuvasta toiminnasta vastaa päivystäjä. Haatajalla on kolme päivystäjää, jotka vuoron perään vastaavat lämmöntuotannosta. ”Päivystäjä on vuorossa kerrallaan viikon ja samalla normaalin työviikon päivätyössä, mutta sellaisissa tehtävissä, että voi koska tahansa lähteä hälytykseen”, kertoo Haataja. ”Päivystäjäksi ei kuka tahansa voi ryhtyä, sillä hänen on oltava tarkasti perillä lämpölaitoksista. Pitkät tauotkaan eivät ole suotavia, sillä laitosten hoitaminen vaatii tilannetietoja ja tuntumaa, jonka voi pitää yllä vain tekemällä työtä näiden lämpökeskusten parissa.”

Lämpökeskusten ohjaus tapahtuu tietokoneella ja konehallin toimiston tietokoneelta on yhteys molempien laitosten järjestelmiin. Hälytyksen sattuessa päivystäjä menee yleensä ensin toimiston tietokoneelle, josta hän saa selvyyden hälytyksen syystä. Toisinaan hälytyksen saa kuitattua etätyönä, mutta tarvittaessa päivystäjä lähtee lämpölaitokselle tekemään tarvittavat toimenpiteet. Hallilta Vuolijoen lämpölaitokselle on 2,5 kilometriä ja Otanmäelle 15 kilometriä.

Laitoksien polttoaineena käytetään palaturvetta. ”Palaturve on kokemuksiemme mukaan paras ja tasalaatuisin polttoaine näille lämpölaitoksille. Siinä on tilavuuteen nähden paljon energiaa, mikä on etu kokonaisuuden kannalta”, sanoo Haataja. Kiinnostusta hänellä on myös puuenergian suuntaan ja suunnitelmia sen varalle, että valtiovalta alkaa ohjata tuotantoa tähän suuntaa.

Sopimus tehtävä harkiten

Sovittaessa lämpöyrittäjyyden toimintamallista Haatajalle tarjottiin myös laitosten ostamista. ”Tiesin laitosten kunnon eikä siinä vaiheessa ollut uskallusta eikä varmasti järkeäkään lähteä ostamaan näitä laitoksia. Kokonaisuuden kannalta paras ratkaisu olisi kuitenkin, että laitokset olisivat omia, jolloin olisi vastuu koko ketjusta ja vaikutusvaltaa polttoprosessin optimointiin.”

”Nyt laskutus menee toimitetun turpeen lämpöarvon mukaan, vaikka toki tilaaja on pyrkinyt saamaan laskutusperusteeksi tuotetun lämpömäärän. Laitoksen hyötysuhde, johon lämpöyrittäjänä minulla on nyt vain rajalliset mahdillisuudet vaikuttaa, ei ole vakio ja investointi-innokkuus parempaan hyötysuhteeseen ei kiinnostaisi tilaajaa yhtä paljon, jos hinnan muodostus tapahtuisi vasta prosessin jälkeen. Remontit taas teemme tuntilaskutuksella. Yrittäjän on syytä olla tarkkana”, vinkaa Haataja lämpöyrittäjyyden hinnoitteluperusteita miettiviä. ”Tämä sopimusmalli on osoittautunut toimivaksi, sillä sekä ostaja että myyjä ovat tyytyväisiä.”

Lämpöyrittäjien hoitamien tuotantolaitosten keskikoko lienee puolen megawatin luokkaa. Haatajan mielestä kannattavan lämpöyrittämisen raja kulkee kuitenkin noin megawatin toimitusmäärän vaiheilla.

Turvetuotantoa

Turvetuotantoaluetta Haatajalla on yhteensä 110 hehtaaria. Turpeesta noin 60 prosenttia nostetaan palaturpeena. Viime vuonna nostetusta turpeesta saatiin 80 000 megawattia energiaa, tämän vuoden saalis jää viimevuotista huonompien korjuusäiden takia noin 70 000 megawattiin.

Haataja myy vuosittain käytännössä kaikki tuottamansa turpeen. Oman lämpöyrittäjyyden tarpeen yli menevä osuus menee Kainuun Energian kattilaan. ”Joka vuosi nostamme turvetta. En usko, että niin huonoa vuotta tulee, että emme pystyisi nostamaan omaan lämpötuotantoon tarvitsemaamme määrää turvetta”, arvelee Haataja. ”Tuottamamme jyrsinturve menee tuonne isoon voimalaan, mutta myös osa palaturpeesta.”

Kesäisin Haataja työllistää 15 ja talvikautena kahdeksan työntekijää. Laitospäivystysten lisäksi talviaikaan henkilöstöä työllistää turpeen kuljetus. Haatajalla on kolme ketjupurkavaa täysperävaunuyhdistelmää, joilla hoidetaan kuljetukset. ”Otanmäkeen menee talvella kuorma päivässä ja Vuolijoelle joka toinen päivä kuorma. Näihin on suhteellisen lyhyet kuljetusmatkatkin, joten nämä eivät paljoa työllistä. Kajaaniin tulee matkaa noin 50 kilometriä ja sinne menee 8 kuormaa päivässä. Lisäksi meillä on 50 hehtaarin suo Utajärvellä ja sieltä ajomatka on pitkälle toistasataa kilometriä.”

Utajärven turpeennosto tapahtuu samalla kalustolla kuin Vuolijoella. Välimatkaa on 110 kilometriä, joka taittuu vielä kohtuullisesti traktorikalustolla ajamalla. Myös kaivinkone kulkee mukana traktorilavetilla. ”Tänä vuonna olemme nostaneet sieltä kaksi kenttää ja vielä olemme menossa yhtä nostamaan.

Kuormaus varmistetaan usealla koneella: pyöräkuormain, traktori ja kaivukone. ”Toimitusvarmuus ei ole klikannut”, myhäilee Haataja. ”Kaikessa toiminnassa olemme varmistaneet toimitusvarmuuden mahdollisimman hyvin. Esimerkiksi turvekuljetukset voisi hyvin ulkoistaa, mutta olen pitänyt sen itsellä juuri varmistaakseni toimitusten sujumisen.”

Valtra-osaaja

Konekaluston toiminta on keskeisellä sijalla toimitusvarmuudessa. Tämän takia Haataja rakensi kolme vuotta sitten asianmukaisen, tarpeitaan vastaavan konehallin turvetuotantoalueen laidalle. Halliin tuli lattialämmitys, talteen ottava ilmastointi ja reilut sosiaali- ja toimistotilat. Vielä kun Haataja sai pitkänlinjan Valtra-huoltomiehen Martti Niirasen palkattua viime talvena huoltomiehekseen, tuli huoltovarmuus erittäin hyvin kuntoon.

Huoltokapasiteettia on nyt yli oman tarpeen ja niinpä kyläläiset ovat saaneet traktoreiden huolto- ja korjauspalvelua totuttua lähempää. Suurin osa traktoriremonteista tehdään ulkopuolisille tilaajille. Paikka sattuu vielä maantieteellisesti Valtra-huoltopisteiden väliin, joka osaltaan täydentää palvelua. ”Traktoriremonttia on varmasti kaikille vähintään riittävästi ja olemmekin tehneet yhteistyötä Valtra-huollon kanssa”, sanoo Niiranen.

Huoltomestari Niiranen ehti olla 26 vuotta Valmetin sopimuskorjaajana Kestilässä ja Arto Haataja on ollut asiakkaana alusta alkaen. ”Vuonna 2008 myin korjaamon uudelle yrittäjälle ja jäin pitämään vapaita”, sanoo Niiranen. ”Nyt toisen palveluksessa oleminen on sopivaa, sillä yrittäjänä oli kiireisempää. Suot ovat pääasiallinen työllistäjä traktorihuollon osalta ja ne ovat myös kiireellisiä, sillä tuotantokaudella eivät seisokit ole suotavia. Tällä alueella on paljon yksityisten omia soita, mutta myös Vapon ja Turveruukin soita.”

Haataja arvioi, että kesässä korjauksiin menee satatuhatta euroa. ”Oma remonttimies säästää helposti palkkansa verran vähentämällä seisokkeja. Ennen meni helposti 2-3 viikkoa, että sai koneen remonttiin, nyt omat koneet ovat aina etusijalla remonteissa. Meillä on normaalit osat täällä varastossa ja palvelemme pyhien aikana myös kyläläisiä varaosatarpeissa. Muut varaosat saamme tänne vuorokaudessa.”

Haatajalla on kuusi Valtraa, joista kaksi 191-mallia on uusia. Lisäksi kalustoon kuuluu yksi Fiat-traktori, kaivukone, pyöräkuormain ja autot.

Turvetuotantokalustosta palakalusto ja jyrsinturvehihnat ovat Suokoneen tuotteita. ”Suokone on tästä varsin lähellä, 80 kilometrin päässä, joten esimerkiksi varaosat on helppo tarvittaessa vaikka noutaa itse suoraan tuotantolaitokselta. Toimivia laitteita he tekevät”, kehuu Haataja. ”Jyrsinturvekääntimet ovat Raussin Metallin tekemiä ja viivotinkarhein vapolainen. Tarkoitus on kaikkiaan ollut hankkia kotimainen kalusto mahdollisimman läheltä.”

Turvekärryt ovat Haatajan omalla konehallilla valmistettuja. ”Kaksi kesää on nyt menty ongelmitta. Onnistuimme tekemään näistä kevytvetoisia, mikä on tärkeää ilman vetoa olevissa kärryissä, sillä ajamme kaiken auman päälle. Olemme panostaneet viimeistelyyn muun muassa maalauksella, joka on tehty muualla erittäin hyvin käyttöä kestävällä menetelmällä. Meillä on valmius alkaa valmistaa näitä myös muille, jos kysyntää syntyy”, mainostaa Haataja.

Juha Kuusjärvi