Uutiset
Tienkunnostusta Sievissä
Tiehoitokunnan 150 osakkaasta työmaalla ovat paikalla sieviläiset Antti Kangas, Aleksi Vilen, Risto Vilen, Salomo Vilen ja Pauli Laakko.
– Täälläkin on sellaisia metsäautoteitä, jotka ovat samanlaisessa kunnossa kuin tiet ”Vienan Karjalassa”. Jotta nämä tiet saadaan taas sellaiseen kuntoon, että niitä voi käyttää, pitää tehdä jotain. Kun me tehdään tämä työ nyt porukalla, säästetään kustannuksia ja samalla saadaan sellainen tie, että sitä on mukava käyttää, Risto pohtii.
Ei ole tavatonta, että metsäautotiellä menee jonkun öljypohja rikki tiellä olevan kiven takia. Sepelin levittäminen raiteisiinkaan ei poista sitä ongelmaa, että tiellä ei ole irtonaista tavaraa, jotta lanaamalla tien saisi tasaiseksi.
– Meitä kyllä tympäsee, kun tie on olemassa, mutta se ei ole oikein käyttökelpoinen. Kesähakkuita pitäisi suunnitella entistä hanakammin, kun talvet ovat leutoja. Tien rakenteen kuitenkin pitäisi olla sellainen, että se kestää raskaampaakin ajoa kelillä kuin kelillä. Silloin metsää voidaan pitää puuvarastona ja tarjota yhtiöille myös kesäleimikoita, Aleksi jatkaa.
– Tämän tien varrella on kohtalaisesti peltoja ja sielläkin pitäisi töitä tehdä. Säilörehua pitää pellolta ajaa silloin kun säilörehunkorjuu käy ja on sen aika. Silloin ei voi odotella, että tie kuivuu. Nyt kun tie on ollut huonommassa kunnossa, pellotkin ovat olleet toisarvoisessa käytössä, Antti kuvailee.
Nyt kun työ tehdään talkoilla, ei tarvitse kilpailuttaa, laatu on sitä mitä tien omistajat haluavat ja suunnittelu ja valvonta suoritetaan työn ohessa.
Vesakot pois
Tien kunnostus on aloitettu aiemmin vesakon poistolla tien reunasta. Työn tekee paikallinen lämpöyrittäjä. Tien varsi on täynnä noin 5 -senttistä puuta, joten se on korkea aika kerätä pois. Aivan tien reunassa on pari vuotta kasvanutta aikoinaan murskattua vesaa.
– Urakoitsija kerää rangat kasalle tien varteen ja hakettaa ne aikanaan poltettavaksi. Nyt kun työ etenee ripeästi, pitäisi urakoitsijan tulla jo paikalle, jotta päästään jatkamaan tien kunnostusta, Antti pohtii.
Kun tien varresta on puusto pois, on tien kunnostus luonteva tehdä. Silloin eivät rangat ja vitakko haittaa seuraavia vaiheita työssä.
Kaivukone töissä
Tietä tehtäessä isoja kiviä ei ole pitänyt tien pintaan jäädä, mutta routa on pikkuhiljaa nostanut niitä pintaan. Kun pintaan nousevat kiven vieressä on aina vesilätäkkö, tarkoittaa se, että kuljettaessa rengas ei kuljekaan kiven päältä vaan vierestä. Ja kun tiellä on jo raiteet ja lätäköitäkin alkaa tielle kertyä, ollaan peliä jo menettämässä. Tien kaarevuus pitäisi saada taas oikeaksi, jotta vesi valuu reunaojiin pois tien rakenteista.
Pauli Laakko aukaisee kaivukoneella tien pintarakenteet kauttaaltaan ja tietä kuokitaan niin syvään kuin haravalla päästään. Päätä isommat kivet jäävät kaivukoneen haravan piikkeihin ja ne saadaan siirrettyä syrjään. Tiemetriltä niitä kertyy kymmenkunta.
– Kaivukoneen harava pitäisi ehkä olla hieman tiheämpi, jotta kaivukoneella saataisiin myös hieman pienempiä kiviä pois, pohtii Risto.
Kivipoimuri tietyömaalla
– Tämä oli noin kahden tunnin pohdiskelun tulos, että täällä käytetään kivipoimuria kiven keruussa. Kivipoimurilla ajetaan tiealue läpi kahteen tai kolmeen kertaan kaivukoneen jälkeen.
– Ensimmäisellä kerralla saadaan pois pinnassa olevat kivet, kun kaivukone on jättänyt pinnan hieman epätasaiseksi. Toisella ajokerralla päästään hieman syvemmälle ja kivet nousevat noin 15-20 sentistä, kun koneella ajetaan akselia myöten.
Kivipoimuri siirtää massaa koko ajan keskelle päin, jolloin tie saa samalla oikeaa muotoa takaisin.
– Pientä parannettavaa poimijaan tällä työmaalla kyllä olisi, kertoo kivipoimurin käyttäjä, Salomo Vilen. Karhottimen runko saisi olla hieman etäämmällä karhottimesta, jotta kivet eivät jäisi niin herkästi karhottimen piikkien ja rungon väliin. Karhottimen ei tällä työmaalla tarvitsisi olla välttämättä näin leveä kuin peltokäytössä. Karhottimen uloimman piikin ja rungon väliin jää myös herkästi kivi, ja viimeinen piikki luultavasti katkaistaan pois, Salomo pohtii.
Niillä kivillä, joita kivipoimurilla on poimittu, täytetään liittymien reunoja.
– Aina liittymät ovat kuitenkin liian ahtaita ja liittymään pitää kuitenkin joskus jättää ajoneuvokin. eikä se sitten ole toisten tiellä, kun sen saa ajettua hieman syrjään, Antti pohtii.
Takalanalla pinta kuntoon
Kivipoimurin jäljiltä tien materiaali on sellaista, kuin sen pinnassa pitäisi ollakin. Pienikivistä, kuohkeutettua pintamateriaali on helppo käsitellä perälevyllä. Muutamalla edestakaisella ajokerralla pinta saadaan kallistettua oikeaksi ja tie on ajokuntoinen. Perälevyn kanssa liikkeellä on Antti Kangas. Ehkä isompia heittoja pitäisi vielä korjailla pitkällä lanalla.
Kun tien pinta on laitettu kuntoon, tarkoitus on vielä kaivukoneella tasoittaa penkat ja poistaa sieltä kivet. On sitten mukavampi myöhemmin hoitaa penkkojakin, kun vesakonhoidossa eivät kipinät lentele kivistä, Aleksi huomauttaa.
Parannettua tekniikkaa
– Pitäisihän tätä tekniikkaa vielä hioa, jotta tämä työ olisi sujuvaa. Kalustoa paikalla oli kaivukone, traktori kivipoimurin kanssa ja traktori perälevyn kanssa. Noin tunnin kaivukonetyöllä saadaan satakunta metriä tietä kuitenkin laitettua uuteen uskoon. Kivipoimurilla saadaan tuo vastaava pätkä käsiteltyä noin 20 minuutissa. 100 -heppaiset traktorit riittävät näille työmaille vallan hyvin, Aleksi pohtii.
– Kivipoimurin kanssa ajonopeus oli noin 1,7 kilometriä tunnissa, vaikka nopeudeksi riittäisi yksikin kilometri tunnissa, toteaa Salomo. Ryömintävaihteet pitäisi traktorissa olla ja etukuormaajakin, jolla saa muutamat isommat kivet siirrettyä syrjään, jotka kaivukoneelta on tielle jäänyt. Kivet kuitenkin jumittivat karhottimen akselin harvakseltaan, kun kivet nousivat piikin mukana runkoa vasten.
– Kyllä talkooväkeä on vähän tarjolla tällaisiin töihin. Ei kukaan lähde näitä kiviä täältä kaivukoneen jäljiltä pois käsin heittelemään, toteaa Antti.
– Kyllä tässä pitää konetta kehua, kun viime kesänä se peltotöihin hankittiin ja ilman ongelmia se siellä pelasi. Nyt tämä tietyömaa sitten näyttää, miten kone oikeasti kestää työtä, Risto nauraa.
Kiviä on tällä ”pellolla” kyllä paljon ja kone joutuu melkoiselle koetukselle.
Haittaa kosteudesta
Ainoa suurempi haitta tien kunnostukselle tulee kosteudesta. Märkä hiekka haittaa kivenpoimintatyötä, kun hiekka tarttuu koneen kivikouruun. Eipä tien kunnostuksesta sateella oikein muutenkaan mitään tule, kun tie menee helposti joissain paikoissa velliksi, jos ei muotoa ajoissa laiteta kuntoon.
Systeemi on silminnähden hyvä.
– Traktorin ja kivipoimurin välissä voisi olla vielä vaikka jankkuri, joka pehmittäisi pintaa ja nostaisi kiviä ylös. Tällöin kivet olisi luontevampi poimia. Tallattu pinta hankaloittaa kivenpoimintaa, Salomo huomaa. Ennen sadetta on vielä hyvä jyrätä tie, jotta se saadaan tiiviiksi.
Kaikki tien vieressä olevat vesat olisi hyvä saada kerättyä pois. Kun vesa kietoutuu karhottimeen, ja alkaa pyöriä siinä, juuren irrotessa on pientä kiveä ilmassa. Eikä vesoja ole mukava repiä karhottimesta irti.
– Kun tässä ensin harjoitellaan omalla tiellä, voisimme kohta lähteä vaikka urakoimaan tien kunnostusta. Katsomaan voi joku tulla ja kiinnostuneet voivat toki ottaa yhteyttä, pohtii Risto.