Uutiset

Yleinen

Tienhoitoa monenlaisilla teillä

– Kuorma-autokalustoa ei käytetä kuin siellä, missä pääurakoitsija sitä edellyttää eli 1 ja 1b luokan teillä. Tiet saadaan hoidettua nopeammin ja kustannustehokkaammin traktorikalustolla, Harri vakuuttaa.
– Olemme aikoinaan hoitaneet alemman hoitoluokan teitä pelkästään kuorma-autoilla, joilla päästään kyllä tekemään siirtymiä ja auraamaan tietä nopeammin kuin traktoreilla, mutta esimerkiksi liittymien siivoaminen onnistuu traktorikalustolla nopeammin, Harri vakuuttaa.

Kun traktorissa on käytössä sivuaura pääauran lisäksi, tie saadaan puhtaaksi kerralla ja linja-autopysäkitkin siivottua kerta-ajolla. ”Kokonaishoitoaika ja kustannukset ratkaisevat meillä, millä tiet alueella hoidetaan.”
– Meillä on kuitenkin vuosien kokemus kuorma-autoista ja yhdellä ajetaan edelleen, jottei totuus ja vertailupohja unohtuisi.
– Muutamia vuosia sitten tiemestarit eivät pitäneet traktorikalustoa oikein sopivana tienhoitoon ja etenkään hiekoitukseen. Tekninen kehitys niin traktoreissa kuin hoitolaitteissa on kuitenkin ollut nopeaa. Yksistään liikennetraktoreiden yleistyminen, traktorien tehojen ja painojen kasvaminen on tehnyt siitä houkuttelevan työlaitteen. Kun neljä pyörää vetää ja jarruttaa, sopii nykytraktori hyvin tienpitoon, Harri kehuu.
Nopeus on tietenkin tienhoidossa valttia. Päivän aikana pitäisi liikkua riittävän monella kilometrillä, jotta kaikki tieosuudet saadaan hoidettua ajallaan. Etenkin oikeaa eli reilua hiekoitusvauhtia kannattaa ylläpitää.

– Toisaalta kilpailutus ja kilpailu urakoista on tiukkaa, eikä täällä kultaa vuolla, Harri pohtii. Meitäkin oli ennen neljä ja nyt on kolme vaikka hoidettavaa on enemmän. Jos työntekijöitä olisi yksi enemmän, tekisi taloudellisesti todella tiukkaa, Harri jatkaa. Yrittäjä ei ole vain työnjohdossa ja tien päällä tienhoidossa. Haalarit pitää myös ottaa niskaan, kun tulee jotain remonttia.

Päätieverkkoa pidetään yllä talvella auraamalla ja suolaamalla.
– Auraaminen on intensiivistä ja kaksi työntekijää, Ari Loponen ja Mika Kavander päivystävät vuoroviikoin, jolloin aurausta ja suolaamista saattaa olla jatkuvasti. Vuoroviikoittain on sitten normaalia työaikaa, jolloin aurataan ja hiekoitellaan pienempiä teitä, Harri kertoo. Jos ei ole hoitotöitä tiellä, on aina jotain huollettavaa. Eikä töissäkään aina voi olla liikkeellä pää kolmantena jalkana, joten pitkien tienhoitoputkien jälkeen voi hieman huokaistakin, Harri jatkaa.

– Pääteiden suolaaminen herättää keskustelua, mutta mielestäni nykyinen hoitotaso on ylläpidettävä, jotta liikenne on sujuvaa.

Kelitieto hälyttää

Päivystäjä seuraa säätilaa aktiivisesti netistä ja kelitiedon ilmoituksesta lähdetään 1 ja 1b hoitoluokan valtatielle töihin. Joskus ennakoidaan hieman.
Normipäivystysviikolla on lähtöjä muutama, mutta edellisellä viikolla Arilla oli lähtöjä joka yö.
– Seitsemän yötä kun myllää tiellä, odottaa normaalia työviikkoa, joka on päivystykseen verrattuna melkein lepoa, Ari kuittaa.

Päätien ajo on selvää työtä, mutta siinäkin tarkkaavaisuutta pitää kiinnittää vastaan tuleviin, jotka eivät väistä aura-autoa keskiviivan tuntumasta. Aura-auton kun pitäisi puhdistaa myös keskialue. Hankalia paikkoja ovat myös linja-autopysäkit, joista aura-auto palaa saman tien takaisin tielle.
– Joku joskus ehtii auton kanssa rinnalle ja vaaratilanne on tarjolla, Ari kertoo.
Harri jatkaa, että itse hoitelen muiden teiden hoitojen ajoituksen, joissa joskus on niissäkin taiteilua. Jälkeenpäin neuvojia on yleensä paljon.
– ”Sääkanava” on suosittu netissä työpäivän mittaan, kun säätilan muutoksia seurataan varikolla. Sääennustukset vain eivät ole oikein osuneet  tänä talvena paikalle kotimaisilla toimijoilla, mutta norjalaiset ovat osuneet paremmin, Harri vertailee. Myöhästymisestä tienhoidossa seuraa hankaluuksia, joten tarkkana joudutaan olemaan koko talvi.

Muita kuin valtateitä eli TIb, II ja III -luokan teitä hoidetaan niille annetun hoitokiireellisyysluokan perusteella. Isommat ja vilkkaasti liikennöidyt tiet hoidetaan ensin ja tämän jälkeen siirrytään vähemmän liikennöidyille, alemman luokan teille.
– Meillä ei ole muutamaan vuoteen ollut kevyenliikenteen väyliä hoidossa. Kun taa­jamissa auraillaan ja etenkin, jos polannetta poistetaan tiekarhulla, ollaan puolin ja toisin yhteydessä niihin, jotka hoitavat kevyen liikenteen väyliä. Tällöin saadaan liittymät auki liikenteelle nopeasti, eikä tavara sotkeennu liikenteen alla.

Hiekkaa peliin

Tiellä kulkijoilla on tapana arvostella hyvin hoidettua tietä, mutta hyvin hoidettu tie antaa myös aremmille talvikulkijoille tiettyä turvallisuuden tunnetta. Kun vaikka sorapäällysteinen tie on aurattu ja pinnassa on hieman hiekkaa, antaa se autonkuljettajille hieman pelivaraa.
– Vaikka hiekkamäärä on pieni, se antaa kuljettajille myös signaalia, jotta tie on hoidettu.

Sateen jälkeen nopeasti liikkeelle

Tiet eivät lumisateen jälkeen auraamatta parane. Mitä nopeammin satanut lumi saadaan siivottua pois, sitä vähemmän tulee polannetta ja sitä vähemmän tie myös urautuu. Jäätikköinen uran pohja on monesti ropeloinen ja liukas kunnes tallaantunut pohja kuluu jäästä tien pintaan saakka.
Rankempaa hoitoa eli polanteen poistoa Harrin hoitamalla alueella tehdään Lännen tiehöylällä.

– Tiehöylä on ehdottomasti paras laite polanteen poistoon, kun siinä on tappiterät. Sandvikin tappiterät ja tapit ovat meillä osoittautuneet kestävimmiksi, kun kaikkea on kokeiltu, Harri kertoo.
– Kun tappiterää käytetään, pitää tappi olla koko ajan samassa, oikeassa kulmassa, jolloin se pyörii. Suuri merkitys on myös luovutuskulmalla, Harri opastaa.
Erityisen kiitoksen Harrilta saavat tapit, joissa on väliprikka, jolloin tappi ei nojaa suoraan tapin runkoon.

Etenkin ne, jotka haluavat ja joutuvat miettimään, paljonko työaikaa terien vaihtoon kuluu, vaihtavat ainakin perinteiset mustan raudan terät kovapalateriin tai tappiteriin. Silloin vähenee teränvaihtotyö minimiin, joka alkaa rassaamaan etenkin alkutalvesta, kun pohjat eivät ole vielä jäässä.

Talvi- ja kesätöitä

Talvityöt ovat urakalla, jolloin aurataan, hiekoitetaan, poistetaan polannetta ja puhdistetaan liikennemerkkejä. Urakkaan kuuluvat myös linja-autopysäkkien ja katosten puhdistukset. Niissä töissä pitää tarttua myös lapioon ja kolaan. Risteysalueilta käydään tarvittaessa erikseen siivoamassa näkemäesteitä.

– Keväällä aloitetaan sorateiden muokkaus tiehöylällä ja Hesellä. Itse olen yleensä kesät tiekarhun tai maansiirtoperävaunun kanssa peruskunnostamassa teitä. Asfalttityömaat ja hiekkateiden kunnostaminen työllistävät merkittävästi kesäisin, Harri kertoo.
Syksyllä teiden varsille laitetaan noin 1000 kilometrille aurausviittoja n. 30000 kappaletta. Keppejä laitetaan siis muuallekin kuin omalle alueelle. Aurauskeppejä laitetaan pienkuorma-autolla ja Vaman aurauskeppikoneella. Aurauskeppien kanssa ajetaan kuukauden päivät kahta vuoroa.

– Tämän jälkeen valitettavasti paikataan vielä hävinneitä keppejä, Harri pahoittelee. Monin paikoin otamme yhteyttä koulujen rehtoreihin, jotta muistaisivat mainita aamun­avauksissa aurauskeppien merkityksestä, Harri muotoilee.

Tehokasta hiekoitusta Kirellä

Auraus on työnä selkeää, kun ”tarvikkeita” ei erityisemmin tarvita. Hiekoitus asettaa tienpitäjälle aivan toisenlaiset haasteet. Kun tiet ovat pitkiä, loppuu hiekka jossain vaiheessa ja sen jälkeen tulee tyhjää ajoa.
– Meillä hiekoitettavia kilometrejä on paljon eli koko hoitoalue ja monesti taajamat ja hankalat paikat pitää hiekoittaa etukäteen. Jotta kuormalla saadaan hiekoitettua mahdollisimman paljon ja turvallisesti, hankinnassa päädyttiin Seppo Kuisma Oy:n valmistamaan Kire Kombi-perävaunuun.

– Lahden talvitiepäivillä 2010 näin vaunut ensimmäisen kerran ja ajattelin, että nuo ovat suunniteltu ja tehty meidän tarpeisiin, Harri muistelee. Lava on riittävän iso, sirotin on varmatoiminen ja kipatessa kuorma ei vie painoa koukulta, Harri perustelee valintaansa. Lämmitettävä syöttölaitteisto varmistaa tavaran liikkumisen.
– Meillä ei ole tässä erityisen mäkistä maastoa, mutta sen verran on joen uomien notkelmia ja kallellaan olevia teitä, ettei hiekoitus liukkaalla aina mukavaa saatikka turvallista ole ollut. Meillä on hankittu myös ”henkivakuutus”, Samin hiekoitin kiinnitettäväksi etunostolaitteisiin todella liukkaille keleille, jolloin traktorin ja hiekoittimen kanssa saadaan ajaa esihiekoitetulla pinnalla pahoissa paikoissa, Harri esittelee.

– Nyppylän päälle näillä opeilla on aina päästy ilman peruuttamista ja uutta vauhtia, Harri nauraa. Joskus meillä oli traktorissa etupyörissä tieliikenneketjut, mutta ne hukkuivat silmissä, Harri muistelee.
– Hiekoitusta tehdään liukkaalla ja jos paino poistuu koukulta, on vain ajan kysymys, milloin ollaan ojassa vaunun kanssa. Kire Kombissa tätä ongelmaa ei tule koskaan, kun kuormaa kipataan eteenpäin, Harri kehuu.
Hiekoitettaessa tiellä lavan etureuna ei nouse yli neljän metrin, jolloin vaunu kulkee sähkö- ja puhelinlankojen alta.
– Etenkin hiekoituksessa traktorikalusto tuomittiin aikoinaan tällä seudulla, mutta tällä kalustolla saadaan aikaan sama kuin kuorma-autolla, Harri lupaa. Meillä on siitä kertynyt tietoa jo useamman vuoden ajalta, Harri vakuuttaa.

Kesäksi maansiirtolava

Kiren vaunuun saa vaihdettavan maansiirtolavan.
­Harrin maansiirtolava vaihdetaan runkorakenteen päälle, kun hiekoituskausi on ohi. Lavanvaihto on parin tunnin homma, Harri kertoo. Harri jatkaa, että traktorin ja maansiirtolavan kanssa olin esimerkiksi viime kesänä perusparannustyömaalla Paimiossa.
Kun Kire Kombi halutaan maansiirtoperävaunuksi, nostetaan hiekoituslava pois. Ainoastaan poikittain oleva etu­palkki jää muistuttamaan monikäyttöisyydestä. Kipin sylinteri vaihdetaan etukiinnikkeisiin ja nostetaan maansiirtolava päälle. Lavan koko ei ole mikään valtava, mutta maansiirtokäyttöön riittävä.

Koneet itsellä, materiaali pääurakoitsijalta

Kaiken tienhoitomateriaalin toimittaa pääurakoitsija. Hiekka ja liuossuola pudotetaan vaunuun ja etuhiekoittimeen Juvan kalliosiilosta. 1960–70 luvun taitteessa rakennettu kalliosiilo on toimiva.

Kesällä siiloon ajettu hiekka on märkää mutta sulaa tavaraa ja siksi hiekan sekaan on pakkasella laitettava suolaa, jotta hiekka ei jäädy vaunuun.

Case IH:ta pidemmän aikaa

– Olen David Brownin kautta luonnollisesti päätynyt traktorivalinnoissa Case IH:hon. On meillä muunkin merkkisiä traktoreita joskus ollut, mutta nyt on taas Case IH, Harri kertoo. Tuorein traktorihankinta on Case IH 195 Puma CVX, joka on hankittu Loimihuollosta 2010 lokakuussa.

Vuodessa tähän traktoriin kertyy noin 1500 tuntia. Puolet siitä on talvikunnossapidon ajoa ja puolet kesän kunnostuksia.
– Nykyiset tienhoitolaitteet ovat toimivia traktoreissa ja tien kunnossapidossa portaaton vaihteisto on aivan ehdoton, Harri vakuuttaa. Aurausta hoidetaan Arctic Machinen etu- ja sivuauralla. Sivuaura on kiinni nostolaitteissa.
– Meidän traktorissa ei tarvita kaikkia sähköhienouksia, mitä traktorissa on tarjolla.

Painonsiirtoa on joskus käytetty Hesen kanssa, Harri muistelee. Hesen kanssa tietä muotoillessa etunostolaitteessa saisi lisänä olla kallistus. Traktorissa kiinnostavat nimenomaan ajomukavuus, taloudellisuus, voima ja nopeus. Kun hiekkakuorman kanssa tai ilman kuormaa ajetaan 30 kilometrin siirtomatkaa, nopeutta saisi olla enemmänkin kuin 50 km/h, Harri toivoo. Taloudellisuus on toki kohtalainen, kun kierroksia moottorissa ei tuossa nopeudessa tarvita kuin 1570.

www.seppokuismaoy.fi,
www.agritek.fi
www.turunkonekeskus.fi,
www.arcticmachine.fi


Hoitoluokkien kuvaukset ovat katsottavissa esimerkiksi sivustolla
www.liikennevirasto.fi/talvihoito

Harri Rokka on ”vehkoillut” lumen eli talvitiehoidon kanssa vuodesta 1984. Oman yrityksen nimissä töitä on tehty nyt 20 vuotta.
– Hoidettavana on ollut kaikkia muita paitsi metsäautoteitä ja sinne ei mikään hinku ole vieläkään, Harri nauraa. Antaa sellaisten urakoitsijoiden hoitaa ne, joilla on sinne sopiva kalusto, Harri jatkaa.

Harrin yritys tekee nyt toista kautta aliurakkaa YIT:lle. Koko kalusto on omaa. Ensimmäinen urakka alkoi 2003 ja nyt toista kautta on tehty kaksi vuotta. Monivuotiset sopimukset antavat tienhoitoon pitkäjänteisyyttä, kun tehokkaaseen kalustoon voi investoida. Tavalla tai toisella urakka on hoidettava sopimuksen mukaan ja mieluummin työt tehdään tehokkaasti, jotta turhia tunteja ei kerry.

– Alkuun hoidimme 230 kilometriä neljistään. Kun joku urakoitsija silloin tällöin lopettaa, on hoitoalue laajentunut. Nyt 280 kilometriä hoidetaan kolmistaan, joten kalustosta ja miehistä otetaan sesonkina mittaa. Käytössä on kuorma-auton lisäksi kaksi traktoria työlaitteineen. Toimintatavat pitää suunnitella toimiviksi, kun hoidettavaa on paljon.
Harrin molemmat työntekijät Ari ja Mika tulivat töihin edellisen urakan alussa vuonna 2003.
– Hienosti poikien kanssa työ on sujunut, Harri kehuu poikien joustavuutta.

Lue seuraavaksi