Uutiset
Suurpihaton tärkein kone on seosrehuvaunu
”Vaunun valinnassa käyttötarkoitus täytyy tietää”, sanoo Aku Ahola, joka omistaa maatalousyhtymän puoliksi poikansa Tepon kanssa. ”Vaunuun voidaan purkuluukkujen paikat valita periaatteessa mihin kohtaan vain, jolloin saadaan jako sujumaan jouhevasti kuhunkin ruokintapöytäjärjestelyyn.”
Faresin Magnum 22-kuutioinen pystyruuvivaunu tulee olleeksi Aholan tilalla syksyllä kolme vuotta. Rehua sillä on tehty jo viisi miljoonaa kiloa. Vaunun kaksi pystyruuvia silppuavat ja sekoittavat rehun 10-30 minuutissa raaka-aineiden laadusta riippuen. Traktorissa pitää olla riittävästi voimaa, että se jaksaa pyörittää rehua riittävällä nopeudella. Sopivan kierrosluvun hakemista helpottaa kaksinopeuksinen voimansiirtolaatikko.
Hyvät kokemukset
”Terät on vaihdettu 2 kertaa, joista toisella kerralla vain alaterät, jotka kuluvat enemmän. Murheita ei vaunun kanssa ole ollut”, kertoo Aku Ahola veli Jouko Ahola. Hän työskentelee kokopäiväisesti tilalla ja tekee usein seosrehut. Lisäksi tilalla työskentelee yksi vieras kokopäiväisesti ja kesäaikaan lisäksi vielä yksi.
Aholan vaunu on varustettu ohjaavalla telillä sekä jousituksella. ”Näitä ei lopulta olisi välttämättä tarvittu, mutta toki vaunu kääntyy nyt hyvin asfaltilla”, toteaa Aku Ahola. ”Asfalttia ovat sekä jaloittelutarha että ympäristöt ja tiet. Ratkaisu on ollut aivan ehdottoman hyvä, sillä vesisade puhdistaa nyt alueita, kun sorapintoja se liejuttaisi.”
Puolen päivän työ
Emolehmiä Aholan tilalla on 180 ja kaikkiaan karjaa on 460. ”Vasikoita kasvatetaan 17-22 kuukautta. Sonnit menevät teuraaksi, kun saavuttavat 440 kg:n teuraspainon. Emot jäävät pitoon ja uusintaan.”
”Emolehmille sekoitetaan rehuun aina olkea. Talviaikana niiden rehussa on enemmän olkea kuin säilörehua”, kertoo Aku Ahola. ”Nyt, kun karja on pääosin laitumilla, rehua tehdään vain vähän. Talviaikaan teemme 3-4 erilaista seosta päivittäin. Rehun teko on noin puolen päivän työ paalinhakuineen.”
”Tuossa on nyt pyörimässä neljä 1,6-metrin paalia: yksi olkea ja kolme heinää. Vaunuun sopii kerralla viisikin paalia, jos ne ovat hyvin silputtua. Perunankuorilisällä saadaan rehu pienempään tilaan.”
Pihattorakennukset on rakennettu siten, että tavanomaisesta poiketen ruokintapöydät ovat sivuilla ja keskellä ovat tilat vasikoille. Uusimmassa rakennuksessa kattolape ulottuu kolme metriä seinästä ja näin ruokintatilat jäävät katon alle. Ratkaisu on osoittautunut hyvin toimivaksi.
Sukupolvet vaihtuvat
Aku Aholan vastuu tilanpidosta alkoi kasvaa isän kuoltua traktorionnettomuudessa vuonna 1968. ”Äiti piti taloa vielä kymmenen vuotta. Lypsykarja pantiin pois vuonna 1972, mutta sonneja oli vielä joku vuosi. Aloimme urakoida myös metsäkoneilla vuonna 1977. Sitä teimme 90-luvulle asti ja vieläkin pienessä mittakaavassa. Ostin tilan vuonna 1978 sekä kaksi emolehmää, hiehon ja sonnin. Karjaa on siitä lähtien koko ajan lisätty, mutta voimakkaasti vasta 2000-luvun puolella.”
”Vuosi sitten käynnistimme sukupolvenvaihdoksen ja muutimme toiminnan maatalousyhtymäksi poikani Teppo Aholan kanssa.”
Teppo opiskelee Ilmajoella agrologiksi. ”Tutkinto alkaa olla loppusuoralla. Toiveissa olisi, että paperit olisivat jouluna hankittu; se on itsestä enää kiinni. Jatko-opiskelu on vielä harkinnassa – vuosi lisäopintoja Helsingissä, niin saisi maisterinpaperit”, tuumaa Teppo Ahola.
Juha Kuusjärvi