Rehu- ja lieteurakointia napapiirin lähistöllä

Seurasin heti juhannuksen jälkeen Kolin Raimon urakointiporukan jalanjälkiä vastapäivään. Raimo oli silloin itse niittämässä Keminmaalla Jaana Forsellin tilalla, jonne myöhemmin tulivat myös hänen kaksi noukinvaunuaan. Edellisenä päivän oli lopetettu rehunkorjuu Tervolassa Hannu Kemoffin tilalla, jossa Hannu oli tekemässä lopputamppausta ennen auman peittämistä. Tätä ennen rehunkorjuu oli tehty Ruotsin puolella Juoksengissa. Siellä taas asiakkaan pellolle levitettiin jo lietettä Raimon Vredolla.

Raimon Vredo on tällä tietoa ”maailman pohjoisin” Vredo. Lietettä sillä levitetään napapiirin pohjoispuolellakin. Raimosta edellinen juttu julkaistiin talvella, kun Raimo oli maanparannushommissa Autissa, Pirttikosken voimalan kupeessa Kemijokivarressa.

– Edellisenä päivänä oli korjattu Kemoffin Hannun rehut kasaan Tervolassa ja nyt siirtotaivalta oli reilu tuntia Keminmaalle, eli matkaa noin 50 kilometriä, Raimo kertoo.
– Yleensä lupaan asiakkailla tietyn päivän jolloin tulemme töihin ja se heittää siitä päivän suuntaansa riippuen olosuhteista. Tähän menneessä ollaan oltu hyvin aikataulussa, Raimo jatkaa.

Niittoa perhosella

Valtraan on kytketty 9-metrin Kronen perhosniittokone, jonka Raimo osti täksi korjuukaudeksi
– Tällä samalla Valtralla olin talvella maanparannushommissa, mutta niitossa ei tarvitse käyttää taakseajolaitetta, ja ohjaamossa ei tarvitse pyöriä, Raimo selittää.
– Pakilla kääntö tällä yhdistelmällä on nopeampi kuin etu­perin, kun yhdistelmä hieman puskee, Raimo perustelee ajotekniikkaansa.

– Niitämme nyt kahdessa tuurissa tällä koneella, jotta saamme riittävästi töitä kahdelle noukinvaunulle. Edellisessä paikassa Kemoffilla ajoimme kahdessa vuorossa yhteensä 20 tuntia ja heinää kaatui reilu 110 hehtaaria.

Kevyempää kasvustoa

Niitettävä kasvusto ei tänä vuonna ole parasta mahdollista, vaan hieman kevyttä. Talvi oli normaali ja routa meni tavalliseen syvyyteen. Keväällä ei kuitenkaan tullut vesisateita, jotka olisivat sulattaneet roudan. Kasvit kasvavat ja haihduttavat vettä, mutta veden saanti on ongelma.

– Kun ilma on kuuma, kasvusto on kuivaa ja pölyä on ilmassa, moottorin  jäähdytyskin on  hieman kovilla. Paineilmalla pitää puhdistaa syylärin verkkoa silloin tällöin niin pysyvät lämpöarvot jotenkin kohdillaan, Raimo toteaa.
Kevätsatoa oli juhannuksen jälkeen tiistaina niitetty noin 550 hehtaaria viikossa, kun niitto oli aloitettu edellisenä tiistaina ja siirtomatkojakin oli  ajettu jo 200 kilometriä.

Kääntyvä etunostolaite eduksi

Perhosella suoraan ajaminen on kaikkein taloudellisinta, koska silloin ei jää haukia. Ahtaissa paikoissa käännyttäessä, käännöksessä jää pieni hauki.
– Toki kääntyvä Valtran etunostolaite olisi kätevä niitossa, mutta sille pitäisi löytää paljon muutakin käyttöä, Raimo pohtii.
– Sarkaojapelloilla, kun rummun päätä ei näy aivan selvästi, noukinvaunulla ei ole aina helppo ajaa. Kun päisteessä ajan ojan päältä ja kannatan hieman niittolaitetta, näkevät noukinvaunukuljettajat rummun pään selvästi ja tietävät siten hieman varoa, Raimo pohtii.

Noukinvaunut töihin

Keminmaalla Pöttingerin noukinvaunut ovat jo tulleet edelliseltä työmaalta pihaan kuorman kanssa. Siirtomatkan varrelta, 15 ja 18 kilometrin etäisyydeltä otettiin matkaan jo ensimmäiset kuormat talouskeskukseen. Monesti tarvittaessa aliurakoitsijana on vielä Pesolan Martti oman traktorinsa ja Jumbonsa kanssa, jolloin kuormia ajetaan kolmella vaunulla.

Tilaa pitää Jaana Forsell, jolla on yksi vakituinen työntekijä ja kausiapulaisia. Omista pojista vanhempi on 21-vuotias ja valmistunut maatalouskoulusta, nuorempi 18-vuotias on vielä koulussa. Pojista on kuitenkin kasvamassa uutta sukupolvea maatilan töihin. Karjaa on noin 50 lypsävää ja lypsy tehdään lypsyasemalla.