Uutiset
Puiden ravinnetalous heikkenee Euroopassa
Useiden puulajien lehtien ja neulasten ravinnepitoisuudet ovat laskeneet viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana Euroopassa. Ravinteiden puute voi heikentää puiden kasvua ja kykyä sitoa ilmakehän hiilidioksidia.
Lehtien ravinnepitoisuuksia tutkittiin YK:n Euroopan talouskomission alaisen ICP Forests -ohjelman intensiiviseuranta-aloilta vuosina 1992–2009 kerätyistä lehti- ja neulasnäytteistä. Tulokset on esitetty kahdessa artikkelissa, jotka on julkaistu merkittävissä tieteellisissä sarjoissa Global Change Biology ja New Phytologist.
Muutamien pääpuulajien kuten männyn fosforipitoisuus on laskenut selvästi viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Fosforipitoisuudet lähestyvät puiden kasvua rajoittavaa rajaa etenkin Keski-Euroopassa, jossa laskeuman seurauksena typpeä on runsaasti puiden kasvulle. Typen hyvä saatavuus lisää kasvua tiettyyn rajaan asti, mutta mikäli sitä on liikaa suhteessa fosforiin, lehvästön väriviat ja harsuuntuminen lisääntyvät ja kasvu heikkenee.
Männyn esiintymisalue on kuitenkin laaja. Pohjois-Euroopassa, missä typen laskeuma on varsin alhainen, kasvua rajoittaa edelleen typen puute, joskin neulasten typpipitoisuudet ovat nousseet monin paikoin myös tällä alueella.
Lehtien ja neulasnäytteiden analysoinnin perusteella myös muutamien muiden ravinteiden tasot ovat laskeneet huolestuttavasti. Näihin kuuluvat muun muassa männyn ja kuusen neulasten rikkipitoisuus ja kuusen neulasten kaliumpitoisuus.
Puiden ravinnetasapainon heikkeneminen johtunee puiden kasvun lisääntymisestä. Runsas typpi ja todennäköisesti myös lisääntynyt ilmakehän hiilidioksidipitoisuus lisäävät kasvua tiettyyn rajaan asti. Kasvua rajoittaviksi tekijöiksi voivat tällöin muodostua muut ravinteet, joita ei ole riittävästi käytettävissä.
Ravinteiden riittävällä saatavuudella ja oikeilla suhteilla on tärkeä merkitys koko metsäekosysteemin kannalta. Ravinteiden epäsuhdat ja niiden puute heikentävät metsien kykyä sitoa ilmakehän hiilidioksidia ja toimia puskurina ilmastonmuutosta vastaan. Ravinteiden saatavuus pitäisi huomioida myös globaalin hiilenkierron mallinnuksessa, jotta metsien hiilensidontakyky pystyttäisiin arvioimaan entistä paremmin.
Tutkimuksen tulokset on syytä huomioida suunniteltaessa puuperäisen bioenergian käytön lisäämistä. Etenkin neulasten ja lehtien mukana siirtyy paljon ekosysteemin kannalta tärkeitä ravinteita pois metsästä.