Parityötä salaojilla

Konekalusto pellolla on vuosien varrella kasvanut ja samaa tahtia ovat kasvaneet akselipainot. Suuristakaan akselipainoista ei ole niin suurta haittaa, jos pelto on kuivaa, mutta märkä pelto muuttaa tilanteen. Suurin osa salaojitettavista pelloista alkaa kuitenkin olla täydennysojituksia, jolloin edellisten, harvassa olevien imuojien väliin laitetaan yksi putki lisää.

– Etenkin märkien vuosien jälkeen on ollut kiivaampaa ojitussesonkia muutama vuosi sitten, kun ongelmapaikkoja tuli pelloille, Roland muistelee.

Erilaisia ojituskohteita

Edelleenkin osalle pelloista tehdään ensimmäistä salaojitusta, kun vanhoja sarkaojia samalla suljetaan. Jos vaikka kuolinpesä tai perikunta on omistanut peltoja vuosikaudet ja vuokrasopimukset ovat lyhyitä, ei salaojitus viljelijälle ole kannattanut. Pitkät vuokrasopimukset kannustaisivat osaltaan vuokraviljelijöitä laittamaan peltoja kuntoon.
– Ehkä vuokrasopimuksiin voisi laatia myös peltojen kunnostusta kannustavaan suuntaan, jotta pellot tulisivat jossain vaiheessa kuntoon, Harri pohtii. Kun viljan hinta on ollut alhaalla, ja ei sekään ole innostanut kunnostamaan peltoja.

Ojitusta kesannolla

Roland on hankkinut lisää peltoa ja pelto on kesannolla ja se kunnostetaan, kun kuiva kesäkeli on luontevaa aikaa ojittaa. Rikkakasvusto on ruiskutettu jo aiemmin. Kyseisen pellon ojitus on ollut tarpeenmukainen; korkeammat rinnepaikat ovat olleet ojittamatta ja notkopaikoissa on ollut ”kyntöauralla tehtävät” sarkaojat, joten pelto on oivallinen salaojituskohde, kun pellolla on helppo liikkua ja täytettäviä sarkaojia ei liiemmälti ole. Yksi avo-oja kuitenkin edellyttää enemmän täyttöä, kun lohkon läpi on kulkenut syvempi oja. Kyseiseen ojaan laskevat pellon yläpuolella olevan tontin vedet ja niska­ojaan, salaojan yläpäähän asennetaan tarkastuskaivo.

Lohkon alareunan valtaojan takana on naapurin puoli ja rajaoja on kaivettu auki. Kuivatuskorkeutta saatiin hieman lisää. Jollei tukossa ollutta valtaojaa oltaisi ruopattu, olisi pellon alaosan ojittaminenkin ollut osittain turhaa. Jos kuivatuskorkeutta haluttaisiin vielä lisää, pitäisi seuraavaksi kaivaa syvemmälle alajuoksulla tien alittava rumpu.
Aina ei alajuoksulla huomata, että korkealla oleva rumpu rajoittaa kuivatuskorkeutta. Riittävän suuri ja riittävän syvälle asennettu rumpu vähentää ongelmia yläjuoksulla.
Yksinkertaista salaojitusta

– Ainakin meidän olosuhteissa tällä kaivavalla koneella päästään yksinkertaiseen ja nopeaan salaojitukseen, eikä pääomaa ole kuitenkaan kohtuuttomasti kiinni, kertoo Harri. Harrin omistuksessa on vanha Kurpan Konepajan ketjukaivukone, joka on linkun, Valtra X- 120 Cityn nostolaitteissa. Valtrassa on muuten keskusvoitelu, mutta salaojakoneeseen ei ole keskusvoitelun letkutuksia, joten prässiä pitää käyttää säännöllisesti kaivulaitteessa.
– Etenkin mullan seassa pyörivä alimmainen ketjupyörä rasvataan joka imuojan jälkeen, jolloin lika saadaan pumpattua pois kuluttamasta laakeria, Harri näyttää.
Yhdistelmä on notkea pellolla, ja linkku tekee helposti jopa hieman liian nopeasti mutkaa ja yhdistelmää pitää ohjata varovaisesti. Työkoneen liike perässä on nopea, kun nostolaitteissa oleva kone kääntyy välittömästi.

Toimiva ketjukone

Kun aikoinaan olimme hankkimassa salaojituskalustoa, mielessä pyöri vieläkin käytössä olevia traktorin päällä olevia salaojakoneita, Ketju-Maroja. Niiden varaosien saatavuus ei ole paras mahdollinen, kun ne kaikki ovat jo iällä. ”Vanhoissa resuissa” alkavat murheet väistämättä vähitellen lisääntyä. Tässä nostolaitteisiin sovitettavassa Kurpan koneessa on vähän liikkuvia osia ja kone on kätevä huoltaa. Lisäksi ojituksille lähtö on nopeaa, kun kone laitetaan perään ja putkitelineet kiinnitetään etukuormaimeen.
Etukuormaimen käyttö putkitelineenä on kätevää, kun putki laskeutuu alamäkeä ojan pohjalle saakka. Putkikeloja pitävät paikallaan vanhat öljytynnyrit. Työ käy vauhdikkaasti, kun maa on sopivan pehmeää.

Kovametallia terään

– Olen hankkinut lisää varateriä, kun joskus terät katkea­vatkin, Harri esittelee. Teriä kunnostelen itsekin ja hitsaan niihin säännöllisesti lisää kovapalaa migillä. Terä myös leikkaa maata paremmin, kun kulutuspintaa on oikeassa paikassa, Harri kertoo. Jos joku terä sitten kesken päivän katkeaa, sen voi tarvittaessa nopeasti vaihtaakin.
Se tässä laitteessa on hyvä, ettei maata tiivistetä salaojan ympäriltä vaan ojan paikka kaivetaan ylös ja koko pystysuora oja voidaan täyttää soralla, Roland kehuu.
Salaojakoneen terä pitää olla oikein karkaistu, jotta se kestää kaivamisen, mutta ei murru vaikka terä osuisi kiveen. Kuljettajan tehtävä on toki olla tarkkana, jotta rikkoontumisia ei tapahdu, kun hakkaa kiveen niin se lohkeaa.

Putki kerralla paikalle

Kiviä on pohjamaassa sen verran vähän, että putki sijoitetaan kaivettuun uomaan samalla kertaa. Kiviä on kuitenkin silloin tällöin ja joskus ketju takertuu kiveen kiinni. Uoma voitaisiin ajaa myös ensin ilman putkea ja toistamiseen vasta putken kanssa, jolloin linja olisi kivetön. Kaivettu uoma on kapea, jolloin salaojasoraa kuluu vähemmän kuin leveässä uomassa.
– Tässä maastossa voitaisiin ajaa sihdeilläkin, kuten aikoinaan vuosia sitten, kun aloittelimme ojitusta. Kun käytössä on laser, saadaan oja nousemaan tasaisesti myös tasamaalla. Piippari ohjaamossa varoittaa, kun ojasyvyys on rajoilla, Harri esittelee.
Salaojasuunnitelman on tehnyt paikallinen suunnittelija, Lauri Knuutinen. Kun suunnitelma on olemassa, helpottaa se ojien paikallistamista, jos lohkon läpi kaivetaan myöhemmin vaikka kunnallistekniikkaa. Valtaojaan johdetaan vedet yhdestä kokoojaojasta ja useammasta imuojasta.

Selkeä työnjako

Työparin tehtävät ovat selvät. Rolandilla on käytössään työmaalla monesti oma kaivukone aloitusten tekoon ja Roland ajaa Sora-Maraa. Rolandilla on Sora-Marassa veturina Case IH 155. Kaivukoneella täytetään myös Sora-Maran säiliö.
Kaivukoneelle on ojitustyömaalla säännöllisesti töitä, kun tehdään aloituksia ja siksi lyhyillä imuojilla aloituksia tehdään useampi kerralla, jos maan laatu vain sen romahtamatta kestää. Tällä työmaalla imuojat ovat lyhyimmillään 40–50-metrisiä, joten huomattava osa ajasta kuluu aloitusten tekoon.

Harri hoitaa ketjukonetta ja aloituksissa käy liittämässä putket ja huolehtii, että aloituksen jälkeen putki pysyy paikallaan, kunnes putki on sorastettu kunnolla. Tämän jälkeen aloitetaan ojan kaivuu ketjukoneella, putken lasku ojan pohjalle ja sorastus.
– Eihän tässä tarvitse työasioista paljon keskustella, kun rutiinit ovat jo molemmilla tiedossa. Käytössä on kuitenkin LA-puhelimet. Useimmiten tieto kulkee sormea heilauttamalla, Roland nauraa.

Rakenneltu Sora-Mara

– Sora-Mara on hankittu käytettynä Joensuusta. Tähän oli oikeastaan jo hankintavaiheessa kaikki parannukset tehty, kun vain täryt puuttuivat, Harri muistelee.
Kaikki Sora-Marat ovat jo iällä ja useimmiten niihin on vuosien varrella tehty parannuksia. Harrin Sora-Marassa on pidennetty vetoaisa ja taakse on lisätty toinen, kiinteä akseli. Kiinteä teli vähentää huojumista ja vaunun kanssa päästään tarvittaessa kätevästi kaivantojen yli.
– Vaunun kanssa voidaan tarvittaessa ajaa vaikka aloitusmontun yli ja aina joku pyörä kantaa, Roland kehuu.

Välppä saadaan tyhjäksi hydraulisesti ja välpässä on täry. Myös vaunu saadaan tyhjäksi holvaantuneesta salaojasorasta täryn avulla.
Maran pitkä purkumatto sallii myös soratraktoriin paripyörät, ja hydrauliikalla saadaan mattoon lisää kierroksia, jolloin sora saadaan syöttökartioon hieman etäämmältäkin.
– Salaojasora on tältä seudulta ollut vähissä jo monta vuotta ja sen kuljettaminen tulee kalliiksi. Suodatussorana käytetään neitseellistä soraa ja sorasilmäkkeet tehdään uusiosoralla, Roland kertoo.

Kalusto pyörillä

– Koko kalustomme on pyörillä ja siirtyminen lähialueella työmaalta toiselle on nopeaa. Tällä kalustolla ehtisimme tehdä sesonkina hieman enemmänkin ojaa kuin nyt vuosittain teemme, Harri kertoo.
Työmaalla ei välttämättä tarvita asiakkaan kalustoa, mutta monesti soran kuormaaminen hoidetaan asiakkaan kalustolla ja joskus talon kaivukalustolla tehdään myös aloitukset. Kun salaojakone liikkuu koko ajan, saadaan myös ojitustyö tehtyä nopeammin.
– Työmaiden sujuvuus vaihtelee aina kohteittain. Aloitusten kaivaminen hidastaa varsinaista ”putkenpiilotustyötä”, mutta monesti pitkät soranhakumatkat hidastavat enemmän, Harri pohtii.

Ojitusta voidaan tehdä kylvöajasta keväällä pakkasten tuloon asti syksyllä. Salaojituksen estää monesti vasta jäätyvä sora. Maa kun on muuten usein pitkälle syksyllä vielä ojitettavissa. Pakkasella ongelma tulee myös jäätyvästä koneesta. Maan alla kun maa on sulaa, mutta ilma on kylmä. Pakkasella koneet pitää ainakin puhdistaa hyvin kun koneet jäävät hetkeksi seisomaan, ettei jäätynyt maa riko konetta, kun konetta käynnistetään.

Työmaat vaihtelevat

Salaojituksen päiväsaavutus vaihtelee peltojen ojituksessa, kun työmaat ovat erilaisia. Tällä työmaalla on putkea sijoitettu noin neljä kilometriä ja töitä on tehty noin 60 tuntia kahdella työntekijällä. Jos maat ovat multaisia salaojakoneella voi ajaa nopeampaa ja jos maa on tiukkaa savea, pitää vauhtia vähentää. Valtran vaihteistolla pääsee minimissään noin 300 metriä tunnissa. Jos halutaan nopeuden vielä hidastuvan, ajetaan ilman nelivetoa, jolloin pyörät luistavat sen verran, että nopeus laskee. Salaojakonetta pyöritetään tuhannen perällä.

– Salaojitustyö on mielekästä ja monipuolista työtä, kun työ ei ole vain koneessa istumista, kertoo Harri. Tässä saa liikuntaa, kun on aina hieman lapioimista ja hyppimistä kaivannossa.
Perinteisen peltosalaojituksen lisäksi ketjukoneella voidaan kaivaa maahan kätevästi myös maalämpöputkia tai kaapeleita. Nostolaitteissa oleva kone taittuu kätevästi ahtaissakin pihoissa, eikä kaivumaita tule pihoille ketjukoneella aivan mahdottomasti.

Himmanen ja Collin hoita­vat tahoillaan omia maatilojaan, mutta salaojitus on yksi heitä yhdistävä työ. Vuosien saatossa on häärätty enemmänkin yhdessä erilaisia töitä. Kumpikin hoitaa myös muita urakointitöitä.
– Läpi vuoden hoidan Valtran metsäkärryllä erilaisia metsä- ja maisematöitä. Merkittävimmät asiakkaat ovat Vantaan kaupunki ja Puistometsäpalvelu Oldenburg, Harri kertoo.
Roland tekee talvisin lu­menaurausta. Isommissa taa­jamissa ei aurauksiin ole koneista ylitarjontaa ja auraukset ovat järkevää liiketoimintaa. Pienemmillä paikkakunnilla tarjolla on monenlaisia auraajia ja tarjoushinnat ovat monesti alle kustannusten.
– Varmin tapa välttää joutumasta auraamaan lunta alle kustannusten on, kun ei jätä alihintaista tarjousta, Roland pohtii. Kyllä se on useimmiten yrittäjistä itsestään kiinni, miten he työnsä hinnoittelevat ja miten liiketoiminta kehittyy, Roland jatkaa.