Uutiset
Muutokset markkinoilla
Taloudellista urakointia
Yrityskoon kasvu ja urakoinnin lisääntyminen tarkoittaa vääjäämättä kalustonhankinnat painottumista ammattimaisempaan suuntaan. Muuta kuin ammattimaiseen käyttöön tarkoitettua kalustoakin toki edelleen hankitaan, jos käyttömäärät ovat vähäisemmät.
Hankintojen siirtyminen entistä enemmän ammattimaiseen suuntaan, suosii valmistajia ja myyntiyrityksiä, jotka tarjoavat tuotteita ammattilaisille ja osaavat perustella ammattilaiselle tuotteen edut etenkin laitteen ominaisuuksilla, jotka tukevat runsasta käyttöä ja tehokkuutta.
Ammattilaisen pitäisi huomata kiertää rikkoontumisherkät välineet etäältä. Ammattilainen on kiinnostunut myös siitä, että työlaitteen varaosa- ja huolto-organisaatio ovat kunnossa, kun ennemmin tai myöhemmin huoltoa kuitenkin tarvitaan. Ilman vakuuttavaa huoltopalvelua kyseinen väline kannattaa jättää hankkimatta, koska toimimaton laite vasta kallis on ammattilaiselle.
Urakointi on mahdollisuus
Oikea hintataso
Työntekijä on merkittävä kustannustekijä työmaalla. ”Lapiomiehen” kokonaistuntikustannus työnantajalle kunnallisella puolella on siis noin 25 euroa tunti.
Jos urakoitsija laskee työntekijälleen tai vaikka itselleenkin 10 euron tuntipalkan, pitää tuohon laskea sosiaalikustannuksia päälle kertoimella 1,6, jolloin ollaan reilussa 16 eurossa. Jos työtunnin hinta on 15 euroa tunti, lopputulos on 24 euroa. 20:llä eurolla lopputulos on 32 euroa. Tähän lisätään vielä arvonlisävero, kun hintaa esitetään asiakkaalle.
Mistä korkeampi palkkavaatimus sitten muodostuu? Se tulee ammattitaidosta tehdä työt kunnolla. Korkeampi palkkavaatimus oikeasti sitten myös edellyttää töiden tekemistä kunnolla. Siis mitä arvokkaammaksi työ tulee, sitä ammattitaitoisemmasta työstä pitää olla kyse myös asiakkaan silmin. Ja työn hintaa urakoitsijankin on katsottava nimenomaan asiakkaan silmin.
Konetyön hinta päälle
Jotta päästään oikeaan lopulliseen kustannukseen traktori tai muu moottorityökone vie polttoainetta vaikka 15 litraa tunnissa, jolloin nykyhinnoilla lisätään tuntihintaan noin 10 euroa (alv 0 %). Tästä alkaa muodostua jo konetyölle hintaa.
Tämän jälkeen aloitetaan traktorin ja muun kaluston muuta kustannusta ynnätä eteenpäin, joka monissa töissä edellyttää merkittäviä investointeja. 100.000 euron kalustoinvestointi vaatii kohtuullisilla poistoprosenteilla ja koroilla noin 18.000 euron tuloa, jotta kone edes tulee maksettua (4 vuotta, jäännösarvo 60.000 euroa, tasapoisto, 10 % korko).
Kun edellistä kalustokustannusta puretaan vaikka 1500 tunnille, päästään noin 14,5 euron kustannukseen tuntia kohti. Jos siis kuljettajalle maksetaan 15 euroa palkkaa, lopullinen kustannus on 24 euroa, polttoaineisiin kuluu 10 euroa ja kaluston ylläpito vaatii 14,5 euroa, lopputuloksena on noin 49 euron kustannus (alv 0 %). Kustannukset eivät lopu tähän, kun kone pitää vielä huoltaa, se pitää jossain säilyttää ja se pitää vakuuttaa ja voiteluainettakin kuluu.
Lukuja pitää pyöritellä, jotta selviää, mikä on se hinta, joka työstä pitää saada, jotta työ kannattaa. Kun asiaa ajattelee vielä yrittäjän kannalta, pitäisi yritystoiminnasta saada vielä voittoakin, jotta liiketoimintaa voidaan kehittää.
Urakoiden hinnoista
Urakointityön hinta on sovittava urakoitsijan ja asiakkaan kesken. Mieluiten yksityiskohdista sovitaan vielä kirjallisesti. Kun työ on tehty, ei asiakkaalle enää synny kustannuksia. Varsinaisen työn tekemisen jälkeen asiakas ei siivoa ja huolla konetta, koska se jää urakoitsijan murheeksi.
Peräänkuuluttaisin oikeastaan tarkempaa laskentaa urakoihin, joilla selvitetään, mihin hintaan urakoitsijan kannattaa töitä tehdä, jotta myös kaikki muut kuin asiakkaalla varsinaisella työmaalla tehtävät työt tulevat tehtyä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi edellisessä kappaleessa mainittua puhdistusta ja huoltoa.
Urakointihinnan lähtökohta on oikeastaan se vuotuinen tulo ja palkka, jonka urakoitsija tarvitsee, jotta alalla olisi elämisen mahdollisuus. Ja jos urakoitsija tekee useampaa työtä, pitää esimerkiksi traktoritöiden limittyä niin hyvin, että kaikki työt voidaan hoitaa kunnialla loppuun.
Sudenkuoppa
Etenkin monilla perinteisillä aloilla, joissa urakoitsijoita on käytetty, asiakkaan lupaukset lisätöistä, jos urakoitsija tekee työtä edullisemmin, on houkutellut monia urakoitsijoita alentamaan hintaansa. Pelkästään työtuntien määrän loputon lisääminen ja palkkatasosta tinkiminen johtaa ojasta allikkoon. Sitähän alempi urakointihintataso useimmiten tarkoittaa.
Työmäärää
Urakoitsijan etu on etsiä kalustolle mahdollisimman paljon käyttöä. Sillä saadaan kuluja maksuun. Verissä päin urakoista kilpailu ei kuitenkaan ole kenenkään urakoitsijan etu pitkässä juoksussa. Se ei ole myöskään asiakkaiden etu, koska halvalla hinnalla ei usein pystytä tekemään laatutyötä.
Menetelmät toki kehittyvät ja monia asioita voidaan tehdä edullisemmin, kun jätetään tiettyjä välivaiheita tekemättä. Niiden tekemättä jättäminen ei aina vähennä lopputuloksen arvoa, päinvastoin.
Jos asiakas esittää, että urakoitsija voi käyttää kalustoaan muuallakin, kun asiakkaan sesonki on ohi. asiakas on toki oikeassa. Asiakas kuitenkin ostaa työtä tehtynä kunnolla, eikä muita töitä. Tällöin urakoitsijan hintaneuvotteluissaan on vaikka sitten todettava asiakkaalle, että esitetyllä hinnalla ei työtä kannata tehdä.
Kunnon välineet
Jos työntekijä tai urakoitsija kerran on työmaalla, kannattaa hänelle tarjota tehokas työväline. Jollei työväline ole tahokas, menee työntekijän tai urakoitsijan työpanos osaltaan hukkaan. Tehokas työväline tarkoittaa monasti leveämpää työleveyttä, suurempaa perävaunua tai vaikka GPS-avusteista ohjausta, jolla saadaan työ tehtyä tarkemmin. Välineiden tehokkuuden vaatimus on sama kiinteistönhoidossa, metsätaloudessa, maanrakennuksessa ja maataloudessa.
Tilanne suosii investoijia- ajankohdan riskit vain pitää tunnistaa
Puoli vuotta sitten päiviteltiin pitkiä toimitusaikoja, kun tehtaille ei riittänyt renkaita tai hydrauliikkakomponentteja. Nyt investontihyödykkeitä on taas tarjolla, joten nyt on nimenomaan kehittyvien yritysten hetki laittaa kalustonsa kuntoon, kun toimitusajat eivät ole suurin huoli ja hinnastakin on nyt helpompi neuvotella.
Nyt on oikeastaan erikoistoimijoiden paikka, kun ”suuri enemmistö” investojista jarruttelee. Tämä tietenkin edellyttää, että kassa tai rahoitus muuten on kunnossa ja työtilanne selvä.