Uutiset
Maaseudulla mahdollisuus energiaomavaraisuuteen
Maa- ja metsätalouden sivutuotteissa olisi vielä paljon hyödynnettävää. Tutkimuksen mukaan muun muassa oljessa ja hakkuutähteissä piilee mahdollisuus alueelliseen energiaomavaraisuuteen.
”Etenkin maaseutumaiset alueet voisivat lyhyelläkin aikavälillä olla täysin energiaomavaraisia oman alueen uusiutuvilla energialähteillä”, sanoo kehittämispäällikkö Pekka Peura Vaasan yliopiston Levón Instituutista.
Peura on tutkimusryhmineen kehitellyt energiasektorin kahtiajakoon perustuvia laskelmia. Niissä suuret asutuskeskukset ja energiaintensiivinen teollisuus toimivat nykyisessä, keskitetyssä energiaverkossa. Loput, eli 90 prosenttia maan pinta-alasta hoidetaan omavaraisesti uusiutuvilla energialähteillä.
”Meillä on selvät laskelmat siitä, että energiaa riittää. Suuret energiayhtiöt haluavat tietysti pitää omia puoliaan, eivätkä halua päästää muita markkinoille”, Peura kritisoi.
Rakennemuutokset hitaita
Peuran arvion mukaan bioenergia voitaisiin saada käyttöön 10–30 vuoden sisällä. ”Energiasektori on hyvin infrastruktuuri-intensiivinen ala. Muutokset ovat hitaita ja vaikeita. Meillä on kuitenkin todistusaineistoa, että mahdollisuuksia on.”
Peura on tutkinut myös uusiutuviin raaka-aineisiin pohjautuvan energiaomavaraisuuden taloudellista kannattavuutta.
”Taloudellisuus on kohtalaisen hyvä jo nyt, vaikkei vielä ole massatuotannon skaalaetuja ja tekniset ratkaisut ovat vasta alkuvaiheen kehittelyssä.”
Taloudellinen kannattavuus kohenee, kun mukaan lasketaan aluetaloudellinen näkökulma. Raha voidaan maksaa ulkomaille öljykaupassa tai raaka-aine voidaan ostaa naapurilta.
”On siis resursseja ja on taloutta. Alueelliset energiaratkaisut tulevat vääjäämättä yleistymään.”
Maaseutu yliomavarainen
Pohjanmaalle ja Etelä-Pohjanmaalle tehdyt laskelmat näyttävät, että alueiden energiatalous pyörisi metsä- ja peltoenergian varassa suurimpia kaupunkeja lukuun ottamatta.
Aurinko- ja tuulivoimaa tai maaperään ja vesistöön sitoutunutta energiaa Peura ei ole laskelmiin ynnännyt, sillä näitä käytännössä ehtymättömiä energiavaroja on vaikea tilastoida.
Omavaraisuuden aste vaihtelee maakuntien sisällä. Harvaan asutuilla seuduilla raaka-ainetta on yli kaksinkertaisesti tarpeeseen nähden. Kaupungeissa omavaraisuudessa jäädään muutamaan prosenttiin.
”Summana nämä maakunnat voisivat olla omavaraisia. Tietysti energiapotentiaali riippuu ympäröivästä alueesta eli millaista materiaalia sieltä voisi ottaa hyödynnettäväksi.”
Laitaseuduilla suurin osa energiapotentiaalista piilee metsähakkeessa. Maaseutukeskittymissä oljella, lannalla ja peltoenergiakasveilla on suurin osuus.
Paras tuotto suurissa laitoksissa
Peura muistuttaa, ettei kaikkea raaka-ainetta pystytä hyödyntämään taloudellisesti järkevällä tavalla. Tuuli- ja aurinkovoimalla sekä maalämmöllä pystytään kuitenkin paikkaamaan tuo arviolta kolmanneksen osuus.
Parhaiten bioenergiatuotannossa menestyvät suuret teollisuusluokan yritykset. Kuitenkin myös maatilamittakaavassa voi päästä alle 15 vuoden takaisinmaksuaikaan.
Esimerkkilaskelmassa maatila sijoittaa biokaasulaitokseen 250 000 euroa. Jos energiaa myydään ulos vajaalla 26,8 eurolla megawattitunnilta, sijoitus maksaa itsensä takaisin 13 vuodessa. Tuottavuutta voi lisätä kasvattamalla tai tehostamalla tuotantoa.
Lähde: Finbioenergy