Lisää satoa viljelyyn panostamalla

Tulevina vuosina viljelijät aikovat panostaa lohkojen perusparannuksiin ja lannoituksen ja kasvinsuojelun tarkentamiseen. Asia käy ilmi Vilja-alan yhteistyöryhmän Suomen Gallup Elintarviketiedolla teettämästä kyselystä. Suomalaisilla viljelijöillä näyttää edelleen olevan vähän kiinnostusta viljakauppaan liittyvien markkinariskien hallintaan kiinteähintaisin viljelysopimuksin. Riskien hallinnasta on puhuttu paljon myös tänä keväänä.

Kiinteähintaisia sopimuksia hyödynnetään vain vähän

Kiinteähintaiset sopimukset ovat yksi keino vähentää ja hallita viljan hintamuutoksiin liittyvää riskiä. Kaikista VYR:n teettämän kyselyn vastaajista (550 viljelijää) vain 5 % ilmoitti aikovansa sitoa tulevan satokauden viljasadon hintaa osittain tai kokonaan kiinteähintaisin sopimuksin jo ennen sadonkorjuuta. Vastaavasti 85 % vastaajista ilmoitti, että ei aio sitoa sadon hintaa. Vastaajista 11 % ei vielä osannut sanoa aikeistaan (EOS).

Kun vastaajista poimittiin vain viljatilalliset, jakautuivat vastaukset luokkiin: 5 % ”kyllä”, 82 % ”ei” ja 13 % ”EOS”. Vastauksissa on nähtävissä hieman hajontaa, kun vastaukset lajiteltiin tilakokoluokittain. Yli 50 hehtaarin tiloista, jotka myyvät viljaa, 9 % oli aikeissa käyttää kiinteähintaisia sopimuksia. Yli sadan hehtaarin tiloista sadon hinnan aikoi kiinnittää ainakin osittain 12 % vastaajista.

Suomalaisten viljelijöiden kiinnostus kiinteähintaisiin sopimuksiin ei ole juuri muuttunut vuoden 2008 jälkeen, jolloin asiaa kysyttiin ensimmäisen kerran VYR:n kylvöaikomukset kyselyssä.

– On yllättävää, että kiinnostus kiinteähintaisiin viljelysopimuksiin on edelleen näin alhaalla, Jukka Virolainen Vilja-alan yhteistyöryhmästä toteaa. Vuoden 2008 jälkeen viljamarkkinoilla on koettu aikamoisia hintavaihteluita. Myyntitulojen varmistaminen osalle sadosta kiinteähintaisin sopimuksin on ehkä yksinkertaisin tapa pyrkiä pienentämään hintavaihteluiden vaikutuksia sadosta saataviin myyntituloihin, Virolainen toteaa.

– Sopimuksiin liittyy toki aina riski siitä, että sopimuksen teon jälkeisestä hinnan noususta ei pääse enää koko sadon osalta hyötymään. Toisaalta jos aina vaan jää odottelemaan korkeampia hintoja kohdistuu hintariski koko satoon.  Hinnat voivat kylvökauden jälkeen myös laskea kuten kävi vuosi sitten. Tulevan syksyn 2014 termiinihinnat näyttävät olevan ihan kiinnostavalla tasolla kattamaan tuotantokustannuksia. Virolainen muistuttaa, että oman tilan tuotantokustannusten tunteminen on perusasia viljasopimuspäätöksille.

– Siitä, että viljelysopimuksia, oli niissä hinta sitten sovittu tai ei, käytettäisiin enemmän hyötyisi koko viljaketju, Virolainen toteaa. Sadolle voi varmistaa ostajan myös avohintaisella viljelysopimuksella, joita käytetäänkin kiinteähintaisia sopimuksia enemmän. Sopimuksenteon aika on parhaillaan käsillä ja on hyvä selvittää minkälaisia sopimusmalleja tänä keväänä on tarjolla.

Sopimuksiin liittyvät asiat ja velvoitteet on syytä selvittää itselle ennen sopimuksen tekoa. Perustietoa viljelysopimuksista löytyy mm. VYR:n viljakaupan ja sopimusviljelyn oppaasta.

Millaiset sopimukset kiinnostaisivat?

VYR selvitti lisäisivätkö jotkin tekijät viljelijöiden kiinnostusta sopimuksiin. Sopimuksiin kuuluvat laatu- ja sopimuslisät lisäsivät vastaajajoukon kiinnostusta sopimuksiin vaihtoehdoista eniten, mutta kuitenkin vain jonkin verran (3,1, asteikolla 1-5, 1 = ei lainkaan, 5 = erittäin paljon). Sopimusviljelijöille tarjotut palvelut ja se, että sadolle oli ostaja tiedossa jo ennen sadonkorjuuta, kiinnostivat viljelijöitä vain vähän (2,5–2,8).  Mahdollisuus tehdä useamman satokauden sopimuksia ei juuri lisännyt vastaajien kiinnostusta sopimuksiin (2,2). Viljatilat antoivat näihin kysymyksiin hieman korkeampia arvioita kuin kaikkien tilojen keskiarvot.

Viljelijät eivät koe hyötyvänsä sopimuksista

Viljelijöiltä tiedusteltiin suurimpia esteitä sille miksi viljelysopimuksia ei hyödynnetä enempää. Suurin osa vastaajista ilmoitti suurimmaksi esteeksi sen, että sopimuksista ei saa riittävästi lisäarvoja ja viljelijä ei koe niitä tarvitsevansa. Kotieläintilojen vastauksissa korostui se, että sopimuksille ei ole tarvetta (82 %). Kotieläintiloilla viljaa käytetään paljon rehuksi tilalla. Sopimusasioiden vaikeus, vaihtoehtojen puute tai saatavilla olevien tietojen riittämättömyys saivat varsin pienen painoarvon.

– Kyselyn vastauksista voi päätellä, että valtaosa viljelijöistä arvioi, että sadolle löytyy ostaja ilman sopimuksiakin, Jukka Virolainen toteaa. Monena peräkkäisenä markkinointivuonna näin on kotimaassa ollut. Esimerkiksi tänä markkinointivuonna, kun kotimaan viljasato oli suuri ja hyvälaatuinen, voi markkinatilanne olla sopimuksettoman viljan osalta myös heikko. Tilanne riippuu viljalajista sekä markkinatilanteesta ja sen muutoksista. Kotimaisen viljan kysyntä riippuu suuresti viljan rehukäytöstä (tiloilla ja teollisuudessa), muusta kotimaisen teollisuuden viljan käytöstä (elintarvike, muu käyttö) sekä viennistä.

Lisää satoa viljelyyn panostamalla

VYR:n kyselyssä tiedusteltiin viljelijöiltä mihin kasvinviljelyn kehittämisessä nyt ja tulevaisuudessa panostetaan.

– Erittäin positiivista, että vaihtoehdoista neljän kärkeen nousevat viljelykierto, pellon perusparannusinvestoinnit, lannoituksen tarkentaminen ja sadon laadun parantaminen, Jukka Virolainen kertoo. Joka viides vastaaja ilmoittaa panostavansa viljelykiertoon, lannoituksen ja kasvinsuojelun tarkentamiseen ja pellon perusparannuksiin erittäin paljon.

– On positiivista huomata myös että, vähän yli puolet vastaajista aikoo panostaa markkinariskien hallintakeinoista tuottojen ja tuotantokustannusten tuntemiseen paljon tai erittäin paljon sekä vähän vajaa puolet tarkempaan markkinaseurantaan, Virolainen pohtii. Jostain syystä viljakaupan riskien hallintakeinojen käyttö jää tässäkin kohdassa vain vähäiselle panostukselle (2,1). Suuremmilla tiloilla (yli 100 ha) näyttäisi panostus kasvinviljelyyn olevan tulevina vuosina muita tiloja suurempaa.

Viljelijöiltä kysyttiin nykyistä satotasoa ja tavoitesatoja (kg/ha). Keskiarvotulosten perusteella syysrukiilla ja -vehnällä tavoitellaan 800–1000 kg/ha sadonlisiä, kevätviljoilla sekä rypsillä ja rapsilla ovat tavoitteet 340–600 kg/ha lisäsadoissa.

TP