Uutiset

Yleinen

Lisää Arttureita Jyväskylän säilörehukoulutuksesta

Kaksipäiväisen koulutuksen päätteeksi järjestettiin testi, josta läpäisseet saivat Artturi® UrakoitsijaPassin. Heidän nimensä on julkaistu https://portal.mtt.fi/
portal/page/portal/Artturi 
–  sivuilla, jossa on myös tilaisuuden materiaali. Tässä lienee kyseessä sama järjestely kuin autonajokortissa, jolloin autokoulun ja ajokokeen jälkeen osataan jo ainakin perusasiat ja sen jälkeen saa jatkaa itsenäisesti harjoittelua.
Säilörehun laatuun kannattaa kiinnittää huomiota, koska säilörehu on kuitenkin nautakarjatilalle edullisinta perusrehua. Suomessa hyvälle rehulle on annettu kriteerit ja niitä tavoitellaan, jotta taloudellinen tulos olisi hyvä.

Korjuukorkeuden määrittely on merkittävä seikka rehun korjuussa. Kun halutaan hygieenistä rehua, niittokorkeus ei saisi olla alle 7-8 senttiä, etenkään jos pellolle on levitetty lietelantaa. Leikkuukorkeus pitäisi säilyttää samana koko korjuukauden, muuten seuraavassa sadonkorjuussa tulee kerätyksi myös peltoon korjuutappioina jäänyt vanha rojuheinä. Syksyllä viimeisenä pitäisi saada kuloheinä pois pellolta, jotta se ei heikentäisi seuraavaan kesän satoa.

Juhannusviikolla tili

Juhannusviikolla tehdään kotieläintilan tili. Ensimmäinen korjuukerta ratkaisee pitkälle sen, millaista rehua seuraavalla sisäruokintakaudella kotieläimille syötetään ja millaista tulosta tila tekee. Jos ensimmäisellä korjuukerralla epäonnistutaan, on menetetty paljon.
Säilörehunkorjuussa rehun laatua pitää seurata ja etenkin korjuuolosuhteita pitää osata seurata, jotta vältytään yllätyksiltä. Yksi varottava asia on kuiva-ainepitoisuuden nousu yli 50 %, jolloin rehun tiivistämisessä saattaa tulla ongelmia.

Tappioita pienemmäksi

Tavoitteena on myös alentaa säilörehun korjuusta aiheutuvia kokonaiskustannuksia. Ovathan esimerkiksi peltoon jääneestä rehusta tai pilaantuneesta rehusta aiheutuvat satotappiot myös merkittävä kustannus. Korjuun onnistumisessa kaikki vaikuttaa kaikkeen ja yhden asian hieman heikompi laatu ei vielä välttämättä pilaa rehua, mutta monen tekijän summana laatu heikkenee koko ajan. Kokonaissuoritus kuitenkin ratkaisee ja korjuu viimeiseen työhön saakka pitää tehdä huolellisesti. Valitettavasti pilaantunutta rehua kuitenkin tulee aina hieman.

Pilaantuneen rehun määrän vähentäminen kiloissa ja prosentteina on taloudellisesti merkittävää. Jokainen ruokinnallisesti arvokas rehukilo voidaan yleensä hyödyntää ruokinnassa. Puuttuva, laadukas säilörehu sen sijaan on kallis korvata.

Hyvän säilörehun kriteerit eivät ole muuttuneet

Vuosien saatossa on tapahtunut säilörehun korjuussa monia muutoksia. Korjattava sato ei kuitenkaan ole muuttunut oikeastaan miksikään. Säilörehun, lähinnä siis nykyisin esikuivatun säilörehun, syöjätkään eivät ole merkittävästi muuttuneet.
Märehtijä syö paljon, jos rehu on laadukasta. Rehun laadun varmistamisella lähinnä poistetaan syönnin esteitä, jotka lehmä epäkelvossa rehussa huomaa. Kun syönnin esteet on poistettu, on rehusta maidon kautta saatava taloudellinen tulos mahdollisimman hyvä.

Muutokset etenkin korjuumäärissä

Suurin muutos on vuosien saatossa oikeastaan koettu korjuutekniikassa, yhdellä koneketjulla korjattavassa hehtaarimäärässä ja etenkin korjuutehokkuudessa.
– Kalusto on kehittynyt huimasti ja tonneja tunnissa saadaan korjattua paljon enemmän kuin aiemmin, pohtii Juha Nousiainen Valiolta. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jos säilöntäaineannostelija on rikki noukinvaunussa tai ajosilppurissa, muutamassa minuutissa menee monta tonnia tavaraa läpi, johon ei ole säilöntäainetta levitetty.

Hengitys ja varisemistappiot

Säilörehun korjuu alkaa niitosta ja päätyy varastointiin. Sen koko ajan rehu hengittää siihen saakka, kun kuiva-aine pitoisuus nousee noin 35 %:n. Hengityksen aikana kulutetaan sokeria ja samaan aikaan valkuaisaineet hajoavat. Tuota niiton ja varastoinnin alkamisen välistä aikaa kannattaa mahdollisuuksien mukaan yrittää lyhentää. Jokainen käsittely aiheuttaa rehumassaan muutoksia ja monesti aiheutetaan korjuutappiota etenkin väärällä pöyhinnällä.

Kolme H:ta

Korjuutehokkuuden nosto ei ole kuitenkaan muuttanut rehun säilömiseen vaikuttavia perusasioita mihinkään. Tärkeimmät huomioitavat tekijät ovat kolme H:ta: hygieenisyys, hapettomuus ja happamuus. Jos rehu ei ole hygienistä, siitä ei saa laadukasta. Happi pilaa rehun, koska rehu lämpiää, kun vahingollinen käyminen alkaa. Happamuus taas estää osaltaan vahingollista käymistä estäen rehua pilaavien bakteerien  toimintaa.

Nautakarjan ruokinta on nautakarjatilalle sitä palkitsevampaa, mitä laadukkaampaa rehua kotieläimille syötetään. Kotieläimet pysyvät terveempinä ja tuottavat maitoa ja lihaa sitä enemmän, mitä parempaa ruokaa niille syötetään. Pilaantuneen rehun syöttämistä pitäisi välttää, eikä esimerkiksi seosrehun komponenteista mikään saa olla ruokinnalliselta laadultaan huonoa.

Säilöntäaine on vakuutus

Tuomo Linnakallio Kemiralta kertoo, että etenkin happoon perustuvat säilöntäratkaisut toimivat periaatteessa aina. Jos käytetään biologisia säilöntämenetelmiä, niiden onnistuminen on kiinni etenkin rehun korkeasta sokeripitoisuudesta.
Kun tavoitellaan vuosittain hyvää säilörehua, on säilöntäaineen käyttö hallittava. Nyrkkisääntö on, että happoa pitäisi käyttää viisi litraa rehutonnia kohti. Tällöin vaihtelut kasvustossa eikä mahdollinen hapon haihtuminen vaikuta. Riittävä happo antaa myös puskuria säilymiselle siilon purkuvaiheeseen.

Kun säilöntäainetta käytetään riittävästi, saadaan rehun happamuus heti oikeaksi ja rehu säilyy maittavana, eivätkä haitalliset mikrobikäymiset pääse alkamaan, kun rehussa kuitenkin tavoitellaan puhdasta maitohappokäymistä.
Jos rehua korjataan ilman säilöntäainetta, riski virhekäymisestä on aina olemassa. Jos säilöntäainetta ei käytetä huonoissa olosuhteissa, tulos voi olla katastrofi. Jos olosuhteet taas ovat märät, on rehunkorjuu ilman happosäilöntäainetta resurssien haaskaamista.

Säilöntäaine tasaisesti rehuvirtaan

Matts Nysand MTT:ltä kertoi eri teknisistä vaihtoehdoista, mihin säilöntäaine voidaan ja miten se kannattaa levittää rehuvirtaan korjuuvaiheessa. Haasteena ovat laitteiston sijoittamisen helppous, kuljettajan turvallisuus, nestevirran tasainen leviäminen ja sen riippuvuus paikasta, missä säilöntäaine levitetään rehuun.
Jos säilöntäaine levitetään edessä olevaan karhoon, tuulitappiot saattavat kasvaa merkittävästi.

Noukinvaunussa säilöntäaine kannattaa levittää ennen silppuria massavirtaan ylä- ja alapuolelta, jolloin levitystasaisuus on paras mahdollinen. Reikäputki vähentää säilöntäainehävikkiä viuhkasuuttimiin verrattuna. Haihtumisherkkyys on ongelma, josta syystä ei välttämättä kannata käyttää viuhkasuuttimia. Nesteputkelle massavirran alla kannattaa kuitenkin katsoa sellainen paikka, jotta putoava rehu ei tuki nestevirtaa.
Traktorikäyttöisissä tarkkuussilppureissa optimaalinen paikka olisi heti silppurin jälkeen, jolloin neste ehtii vielä levitä tasaisesti rehuun. Levitys torven juureen (sekä rehu- että ilmapuolelle)
ja lippaan antaa huonomman levitystasaisuuden. Suuttimia pitäisi olla vähintään kaksi, mutta mieluummin kolme.

Ajettavassa tarkkuussilppurissa levitystasaisuuden kannalta paras paikka on ennen silppurikelaa tai silppuri- ja kiihdytyskelojen väliin, jolloin hyödynnetään niiden sekoitustyötä. Syöttökanavan avonaiseen etuaukkoon levitettäessä on kuitenkin joissain silppureissa havaittu
hapon hajua ohjaamossa. Hajulta todennäköisesti vältyttäisiin ruiskuttamalla säilöntäaine kanavan sisään, mutta asennus saattaa olla vaikeaa. Kokeessa levitystasaisuus ajosilppurin torven alkupäässä ja lipassa oli sama eli yhtä huono. Levitys etuaukkoon (eli ennen koneen sekoittavia elimiä silppuri- ja kiihdytyskelaa) oli selvästi parempi.
Siilolle painoa

Happi pitää saada nopeasti pois rehusta heti rehun varastoinnin alussa riippumatta korjuumenetelmästä. Siilolla tulee tappioita, jos rehu lämpiää. Asiakas pitää saada uskomaan, että siilolle ei kannata tulla vanhalla kalustolla, jos muu korjuukalusto on tehokasta. Korjuu etenee siilomiesten mukaan ja tarvittaessa siilolla työtä pitää tehostaa lisäämällä traktoreihin esimerkiksi painoja.

Tallaa tiukkaan

Kun rehua säilötään siiloon tai aumaan, on huolehdittava siitä, ettei kerralla tiivistettävä rehukerros ole yli 15 senttiä paksu. Rehu ei tiivisty kunnolla, vaan rehu jää pehmeäksi ja rehuun jää onkaloita.
Etenkin kuivana korjattu rehu jää helposti tallaamatta kunnolla. Myös silpun pituudella on merkitystä, etenkin kun tarkastellaan rehun levittämisen helppoutta tasaiseksi matoksi.
Kun rehua tallataan, rehu on tiukkaa, kun traktorin renkaan harkon jälki näkyy rehussa. On syytä pitää huolta, että traktori on riittävän painava ja traktori liikkuu koko ajan. Tällöin rehua tallataan tasaisesti ja riittävästi.

Rehumassaa siilolle tulee paljon, etenkin kun rehua tehdään ajettavalla tarkkuussilppurilla. Jotta siilo ehditään tasoittaa ja tiivistää kunnolla, rehu on syytä tehdä kahteen siiloon.

Peittäminen tärkeää

Lopuksi siilon pintaan suositellaan ajettavaksi kosteampaa rehua, jos sellaista on saatavilla. Kosteampi rehu tiivistyy paremmin kuin kuiva.
Pertti Kainulainen, Valion tuotantoneuvoja, kertoi siilon peittämisestä. Jotta vältetään ilman pääseminen rehuun, pitää rehu eristää muovilla.  Siilossa suositellaan kahden muovikerroksen käyttöä, jolloin vähennetään hapen pääsyä pintarehuun.
Rehun peittämisestä ja painottamisesta on huolehdittava mahdollisimman nopeasti. Pintarehussa ja olakkeissa tapahtuu joka tapauksessa hieman pilaantumista, koska ilmaa ei saada niin hyvin pois kuin muualta rehusta.

Rehun painatukseen voidaan käyttää autonrenkaita, olkipaaleja, siilopeittoja, kuljetinhihnaa, paperikoneen viiraa jne. Jos siilo on katettu, siilon avaaminen talvella ei ole niin työlästä kuin avomallisen siilon.

Ongelmia siilolla- vaadi vahvat elementit

Suomalaiset laakasiilojen seinät eivät ole niin vahvoja, kuin niiden pitäisi olla. Siilon rakentajan pitäisi vaatia sellaista lujuutta seiniltä, jotta tarvittaessa pyöräkuormaajalla voidaan hoitaa tallaaminen tiukkaan.

Rehun purku siilosta

Rehun laatutappioita tulee myös siilon avaamisen jälkeen. Kun siiloa puretaan, seinämä pitäisi olla kuin kivitalossa. Ilmaa ei pitäisi päästää rehumassaan ja esimerkiksi rehun irrottaminen kelalla olisi syytä tehdä alaspäin, jolloin kerroksia ei syyttä irrotettaisi toisistaan.

Lue seuraavaksi