Uutiset
Koukkulavavaunu soveltuu viljatilankin kuljetuksiin
”Koukkulavakärryllä kuljetetaan meillä niin viljaa, lannoitteita kuin siemeniäkin. Edelleen hitaampia ja vanhempia koneita on mukavampi kuljettaa lavalla kuin ajamalla maantietä pitkin. Lavoja runkoon on kolme, tosin yhdestä puuttuu vielä tartuntakoukku”, kertovat Sanna ja Mika.
Sanna tulee jatkossa enemmän käyttämään Fendt 818 Varion ja Metakan koukkulavavaunun yhdistelmää ja harjoitteluvaihe on menossa. Parin tähtäämisen jälkeen lava nousee jo vaunun päälle hyväntuulisen naurunremakan kera.
Koukkulavavaunun Metaka 240B, on valmistanut Juhani Rekola (47 v) Kalannista. Vahvan metallialan kokemuksen omaava mies on pyörittänyt omaa yritystään jo vuodesta 1995 lähtien. Nykyisin töissä on Juhanin lisäksi vaimo ja kaksi työntekijää.
Ensimmäinen koukkulavavaunu valmistui joulukuussa 2004.
– Silloin tein vaihtolavoja ja kyseinen vaunu tuli omaan käyttöön vaijerivaunun tilalle. Kaikkiaan erilaisia peräkärryjä on tehty jo 70 kappaletta ja koukkulavavaunu on tänään yrityksen päätuote, Juhani kertoo.
”Tämä uusi vaunu on kolmeakselinen kuten aiempikin vastaava malli. Tavoitteena oli tehdä kaupankäynninkin piristämiseksi hieman aiempaa huokeampi vaunu. Vanhassa mallissa oli kaksi sylinteriä edessä ja kaksi takana. Nyt uudessa versiossa kaksi takimmaista sylinteriä on jätetty pois ja etummaiset ovat suuremmat. Vanhan mallin maastavetovoima oli tietysti suurempi eli noin 30 tonnia, kun nyt liikutaan jossain 20–22 tonnin paikkeilla eli se on kantavuuden kanssa samaa luokkaa. Kippausvoima taas on kasvanut entisestä 25 tonnista 28:aan tonniin.”
”Kippaukseen tosin tarvitaan vetotraktorilta hieman enemmän öljyä, mutta traktorikoot ovat kasvaneet, joten se ei ole ongelma”, aloittaa Rekola listausta uuden koukkulavavaunun muutoksista.
”Myös akselien jakoa on harvennettu. Nyt saadaan alle sopimaan isommat pyörät ja taka-akseli kääntyväksi. Kaikissa akseleissa on jarrut, myös kääntyvässä. Rengaskoko on nyt 600/50 -22.5. Rungon pituutta on kasvatettu 100 millimetriä ja se on nyt kuusi metriä. Raakamateriaalin pituus on juuri tuo, joten se on edullisin mitta tehdä. Teleskooppikoukun liike on kasvanut saman verran eli 100 millimetriä ja on nyt 1300 millimetriä.”
”Uudessakin vaunussa jousitus on hydraulinen. Vanhassa mallissa korvakkeet sylintereille oli hitsattu akselin takasivulle. Nyt kääntyvässä akselissa on raidetanko, joten korvakkeet siirrettiin akselin päälle eli lähempänä akselin saranointikohtaa. Sylinteri on lyhyempi kuin aiemmin, mutta koska voimaa tarvitaan enemmän, sen halkaisija on aiempaa suurempi”, jatkaa Rekola.
Ihan uusi
Metakan 240B on siis aivan uudestaan konstruoitu vaunumalli, jonka käyttöominaisuudet ovat kuitenkin pysyneet ennallaan. Kuljettaja ei välttämättä työssä vaunuun tehtyjä muutoksia huomaa.
Yksi käyttäjien kovasti aiemminkin arvostama ominaisuus on tietenkin myös uudessa vaunussa.
”Etummainen akseli voidaan keventää pois käytöstä yhdellä katkaisimella hallintapaneelista. Kun esimerkiksi mäessä pyörät alkavat luistamaan, saadaan tällä systeemillä nopeasti painoa lisää traktorin vetävälle akselille”, toteaa Rekola.
– Jos vaunulla kipataan kaltevassa maastossa, voidaan hydrauliikalla vaunua oikaista muutama aste suorempaan ja kippaus voidaan tehdä turvallisemmin, Mika huomaa.
”Jarrujen merkitys on suuri. Meillä vaunuissa on omaa kehitystyötä oleva, mallisuojattu jarrusäätöventtiili. Kun kuormaa on vähän ja hydraulisen jousituksen paine vähäinen, jarruille menee pieni paine. Jousituksen paineen ja lavakuorman kasvaessa myös jarruille johtuva paine ja jarrutusteho kasvavat. Tämä on teknisesti hoidettu traktorilta tulevaan paineletkuun asennetulla magneettiventtiilillä. Kun traktorilla jarrutetaan, venttiili sulkeutuu ja kun polkimesta hellitetään, paine menee traktorin puolella pienemmäksi ja kärrystä paine pääsee pois. Venttiili on edelleen säädettävissä ja voidaan asentaa mihin tahansa laitteeseen, missä on hydraulinen jousitus ”, selvittää Rekola jarrujen toimintaperiaatetta. Säätömahdollisuuden avulla pystytään estämään pyörien lukkiutuminen niin asvaltilla kuin talven liukkaillakin.
Vaunun omapaino on 5250 kiloa. Koukkuun saa kuormaa laittaa kolme ja telille 24 tonnia. Sallittu kokonaispaino on näin 27 tonnia ja kantavuudeksi tulee 21.750 kiloa. Kippauskulma on 54 astetta ja jousituksen ollessa yläasennossa kippisaranan korkeus maasta on 1,5 metriä.
Lisää tyhjennyskorkeutta
”Tyhjennyskorkeutta saadaan vielä lisää, kun takimmainen akseli nousee 100–150 millimetriä irti maasta. Näin kasakorkeutta voidaan vieläkin kasvattaa”, valistaa Rekola.
”Erään lehden testissä väitettiin taannoin, että vetotraktorin perä nousee vähemmän, kun lavan vetää vaakana päälle. Asia on tietenkin juuri päinvastoin. Kun antaa lavan nousta pystyyn ja vasta sitten kaataa, niin vipuvarsi traktorin perään eli peränylitys on lyhyempi, ja traktorin perää nostava vaikutus pienempi,” päättää Rekola.
Koukkulavavaunuun saa myös vaakalaitteen, jonka tarkkuus on 50 kiloa. Rekolan mukaan eräs asiakas ajaa haketta voimalaitoksiin ja VAPO on hyväksynyt vaakalaitteen punnitukset dokumentoinnin pohjaksi. Ajomatkat vaa’alle ja takaisin ovat jääneet pois ja nopeuttaneet työtä. Myös Nummisen ja Mäen vaunussa on vaaka viljapunnituksia helpottamassa.
Ohjaamorungoista klapikoneisiin
Rekola siis aloitti omassa pajassa jo 90-luvulla. Ennen yrittäjäksi ryhtymistä mies keräsi metallialan kokemusta laitosmiehenä. Ensimmäiset omaan lukuun tehdyt työt olivat rekan kolarissa käyttökelvottomiksi ruhjoontuneiden, huoltoasemalle tarkoitettujen säiliöparakkien korjausta. Korjaukset tehtiin pihamaalla ja vuonna 1996 rakennettu halli antoi sitten jo suojaa metallitöihin.
Seuraavina vuosina hallissa tehtiin huoltoasemien katoksia teräksestä sekä Laitilan Rautarakenteen kanssa yhteistyössä mm. kivitalikoita ja harjalaitteita. Valmistusohjelmaan kuului lopulta myös valmiita polttoaineparakkiasemia, jotka nostettiin vain asennettaessa paikalleen ja kytkettiin kaapelit.
Vuonna 2003 työtilanteet olivat hiipumassa, mutta seuraava homma eli Timberjack -metsäkoneiden ohjaamokokoonpano raumalaisen Laimu Oy:n alihankkijana löytyi nopeasti korvaajaksi. Lopulta kiivas ohjaamojen valmistustahti vaati neljän työntekijän palkkaamista ja Rekola laskeskelee tehneensä 400 ohjaamoa. Tämäkin vaihe loppui kuin seinään, kun ohjaamoiden valmistus siirtyi ulkomaille.
Ohjaamovaiheen loputtua Rekola löysi taas yhteistyökumppanin Laitilan Rautarakenteesta. Hän alkoi valmistaa yhtä klapikonemallia alusta loppuun Kalannin pajallaan. 50 ensimmäistä konetta tehtiin maalausta myöten valmiiksi ja autotalli on kuuleman mukaan vieläkin klapikoneen punainen. Talvella Rekola siirtyi pelkkään osavalmistukseen ja kokoonpano tehtiin klapikoneisiin Laitilan Rautarakenteen tiloissa. Myös klapikoneita valmistui nelisensataa.
Metaka -tuotemerkillä Rekola on valmistanut myös äkeitä, mutta ei enää viime vuosina. Erilaiset kertaluonteiset alihankintatyöt ovat nekin tuoneet työtä metallimiehelle.
Klapikoneiden teko hiipui koukkulavavaunujen tultua kuvioon mukaan. Viime talvena mies teki puun ajoa itse valmistamallaan kärryllä, johon asensi vanhan Nokka -kuormaimen. Kärryssä on Rekolan mukaan hydraulinen teli ja jokaiselle pyörälle on hyvin suojattu kaksitoiminen sylinteri. Maavara on jopa 700 millimetriä. Kärryssä ei ole läpimeneviä akseleita ja sitä pystyy kallistamaan reilusti, jolloin kuormain jaksaa kääntyä jyrkässäkin rinteessä..
Rekola on tekniikan mies. Vapaa-ajan harrastuksetkin ovat teknisorientoituneita eli vanhojen työkoneiden entisöintiä ja myös elektroniikan korjaus on sydäntä lähellä. Uusien tuotteiden piirustuksetkin mies laskeskelee harrastuksien puolelle. Juhanin perheeseen kuuluu vaimo ja kolme tytärtä.