Koneyrittäjät energiapäivillä Tampereella 4.–5.2.2011

Koneyrittäjien kannalta monet asiat vaikuttavat toimintaympäristöön. Yhtäältä uusien soiden saaminen tuotantokäyttöön varmistaisi kotimaisen energian saatavuutta tulevinakin vuosina.

Uusia lupia on ollut hankala saada, ja siirtymäkaudella saattaa turvetuotanto ja samalla yrittäjät olla vaikeuksissa. Nyt suoalueista on tuotantokäytössä 0,6 %. Julkisena tavoitteena on esitetty, että 2 % soista pitäisi saada tuotantokäyttöön. Tällä parannettaisiin merkittävästi energiaomavaraisuutta ja samalla Suomen vaihto­tasetta.

Energiaahan Suomen soissa on ilmeisesti enemmän kuin Norjalla Pohjanmeren öljyssä ja öljyä meren alle on vaikea enää saada, suo sen sijaan kasvaa uudestaan.

Vedenjakajalla

Suhtautuminen kotimaiseen energiaan on kaksijakoista. Toisaalla juhlapuheissa kotimaisen uusiutuvan energian merkitystä korostetaan, mutta samaan aikaan toimintaa jarrutellaan.
Puuenergian tuotantoa on viime vuosina kehitetty ja hakkeen käyttökohteita on tullut lisää. Samaan aikaan yrittäjät painivat sen ongelman kanssa, että harvennuksilta saatavan energiapuun määrä ja siitä markkinoilla saatava maksu on pieni. Yrittäjälle toiminnan saaminen kannattavaksi ja edes elantoansa ei saa keräämällä ”risuja”.

Turpeella tärkeä rooli

Vapon Niko Nevalainen kertoi turpeen roolista suomalaisessa yhteiskunnassa. Vaikka käytössä on vasta tuo 0,6 % soista, ja nekään kaikki eivät ole energiakäytössä, niin tuolla määrällä lämmitetään noin miljoona kotia. Suojeltujen soiden osuus on 13 %.
Samoissa kattiloissa raaka-aineena käytetään paljon muutakin, kuten haketta, mutta turpeella on etenkin polttoa tasaava vaikutus ja se on tukipolttoaine. Etenkin uudet kattilat on suunniteltu nimenomaan joustavaan monipolttoon, jolloin raaka-aineen laadun ja hinnan perusteella voidaan muutoksia seoksessa tehdä nopeallakin tahdilla, säestää Perttu Lahtinen Pöyryltä.

– Erityisesti talvella metsähakkeen kosteus on ongelma voimalaitoksilla. Tehoa verkkoon ei saada, kun energiaa kuluu veden haihduttamiseen. Turpeella metsähaketta voidaan priimata, Perttu muistuttaa.

Koneyrittäjät luottavaisia

Koneyrittäjien kannalta Vapo pitää tilannetta kuitenkin turvetuotannossa valoisana. Jatkuvasti pitäisi kasvattaa varmuusvarastoja turpeessa, jotta huonon turvevuoden sattuessa kohdalle olisi mitä käyttää.

– Energiantuottajat ja voimalaitokset ovat olleet tyytyväisiä turpeeseen vaikka julkinen keskustelu on ollut monesti turpeen käyttöä vastaan, Niko puolustaa turpeen käyttöä.
– Ympäristöturpeen tarve lisääntyy joka tapauksessa vuosittain, ja palaturpeen kysyntä kasvaa etenkin pienissä lämpökeskuksissa, Niko jatkaa. Uusia kenttiä kuitenkin kunnostetaan jatkuvasti ja niitä avataan vähitellen.

– Vapo tilaajana toivoo pitkiä 5–7 vuoden urakointisopimuksia, ja siihen varmasti päästäänkin, kun urakoitsijat ovat olleet alalla keskimäärin 19 vuotta ja kuitenkin 36 % suunnittelee laajentavansa toimintaansa.

Kotimaiset vahvoilla

Mukaan lukien pääkaupunkiseudun energiantuotanto, kotimaisen energian käyttöä voitaisiin lisätä. Energiaa Helsinkiinkään ei saada vedestä, vaan paljon energiaa tuodaan hiilenä laivalla. Samalla tavoin hakelasti voisi saapua satamaan.
Uusinvestoinnit energiantuotantoon ovat viime vuosina olleet merkittäviä. Muutokset ovat kuitenkin nähtävillä. Aiemmin monessa laitoksessa poltettiin 70 % turvetta ja 30 % puuta. Tavoitteena monessa laitoksessa on vaihtaa prosentit toisin päin.

Pietarsaaressa monta mahdollisuutta

Alholmens Kraftin toimitusjohtaja Stig Nickull esitteli Pietarsaaren laitosten toimintaa, jotka tuottavat lämpöä ja sähköä. Lähiseudun teollisuudelle tarjotaan myös kuumaa höyryä.
Energian lähteenä Pietarsaaren voimalaitoksilla ovat kaikki ympärillä olevat lähteet ja päivässä käsitellään 18000 m3 raaka-ainetta. Tarjolla on pääbiopolttoaineista puu ja turve sekä fossiilisista hiili. Laitokselle toimitetaan risutukkeja ja kantoja, joiden murskauksen hoitaa urakoitsija.

Pietarsaaren laitokselle on otettu vastaan myös sellunhaketta, jonka joukkoon oli päässsyt särkyneen hihnakuljettimen kumia, kierrätyspuuta ja montaa muuta jaetta, joka muuten ei ole käypäistä tavaraa. Kun polttokelpoinen tavara hyödynnetään kattilassa, hyödynnetään materiaali joka tapauksessa loppuun saakka. Polttoon ostetaan ja vastaanotetaan raaka-ainetta myös laivakuljetuksena, kun satama on 800 metrin päässä voimalaitoksesta. Laivakuljetusten ”haitta” ovat väylä- ja satamamaksut ison laivan kohdalla, joka nousee noin 100000 euroa/laiva.

Aines- ja energiapuun korjuun tehostamista

Metsätöiden merkittävä ongelma ovat raivaamattomat alueet, jotka ovat hankalia konekorjuussa. Korjuujälki perkaamattomassa maastossa on aina huonompi kuin peratussa. Ensiraivauksen merkitystä ei voi olla korostamatta liikaa. Raivaussahaan pitäisi tarttua siis entistä useammin.

Energiapuun korjuuta tehdään pääsääntöisesti nuorissa metsissä, siis tulevissa tukkimetsissä. Energiapuun korjuu on osa metsänhoitoa, josta kaikkien osapuolten pitäisi saada hyötyä. Mitä vähemmän hehtaarilta saadaan puuta, sitä kannattamattomampaa korjuu on. Korjuun kannattavuus kärsii myös, mitä useampia puutavaralajeja korjataan.

– Tulevaisuuden haasteet liittyvät puiden joukkokäsittelyyn, kuormainvaakamittaukseen ja integroituun korjuuseen, jossa saa olla enintään kahden kasan menetelmä, korostaa Kalle Kärhä Metsäteholta. Nämä kolme asiaa liittyvät toisiinsa ja kun ne ovat ratkaistu, ollaan jo pitkällä taloudellisessa metsäenergiankorjuussa, Kalle korostaa.

– Kun nuorissa metsissä korjataan puutavaralajeja, käytössä on kaksi jaetta, energiapuujae kokopuuna ja kuitu­puujae metsäteollisuuden käyttöön. Enempää jakeita ei saa olla ja monesti joudutaan pohtimaan, kuitupuujakeen vähäisyyden vuoksi, että kaikki koivukuitu ainakin laitetaan samaan yhteen energiapuujaekasaan.

Pikkupuut lisäävät kustannuksia

Timo Tolppa Metsäkonepalvelu Oy:stä kertoi käytännön kokemuksia bioenergiakorjuusta. Yritys tekee laajan ainespuun korjuun ohella hakkuutähteen keräystä, kannonnostoa ja ajoja. Kokemuksia nuorten metsien energiapuukohteista on vuodesta 2000 lähtien. Korjuuta nuorissa metsissä tekevät Metsäkonepalvelun koneet on varustettu kourilla, joissa on joukkokäsittelyominaisuus.

Korjuukohteiden valinnalla on suuri merkitys sille, miten tuottavaa korjuu on ja keskikoko on tärkein tuottavuuteen vaikuttava tekijä. Jotta kohteessa olisi kannattavan toiminnan edellytykset yrittäjälle, saanto pitäisi olla noin 50 kuutiota hehtaarilta.
Jotta saantoa ja tuottavuutta saadaan kasvatettua, pikkupuihin ei kannattaisi kouralla ottaa kiinni.

– Riippuen hieman kohteesta, minimi rungon läpimitassa vaihtelee 5 ja 8 sentin välillä. Jos rungon läpimitta rinnankorkeudelta on 6 senttiä, kertyy puuta noin 8 litraa. Siihen ei oikein kannata ottaa kiinni, Timo muistuttaa.
Kun koneyrittäjiä halutaan kuitenkin nuorten metsien kohteisiin, pitää muistaa, että pajupuskien keräilyyn ei ammattikalustoa pitäisi käyttää tai ainakin korvausperusteet työstä pitäisi olla tuntipohjaisia. Jos energiankorjuusta halutaan kannattavaa liiketoimintaa, pitää katsoa, että korjuukohteet täyttävät ne edellytykset. Tämän jälkeen voidaan sopia, kun kohteen tiedot ovat selvät.

Uusi hakkuri-indeksi

Koneyrittäjien liiton Simo Jaakkola esitteli uutta hakkuri-indeksiä, joka on Tilastokeskuksen ylläpitämä palvelu hakkurialan kustannusseu­rantaan ja jonka laadintaan ovat osallistuneet tahot, joita hakkuriurakointi koskee.
Indeksin perusteet laadittiin 2010 ja ensimmäinen julkaisu on ollut tammikuussa 2011. Indeksin tarkoitus on seurata alan kustannustekijöitä. Eri kustannustekijöistä laaditaan kuukausittainen listaus.

– Indeksiä voi käyttää urakointisopimusten hinnantarkistuksissa hyödyksi. Yrittäjä voi sopia asiakkaan kanssa pitkäaikaisissa sopimuksissa hinnantarkistuksista, kun indeksin tietty pisteluvun kynnysarvo ylittyy tai alittuu. Kun muutos on ollut kynnysarvon ylittävä, tarkastetaan sopimushinta, Simo kertoo. Tämä edellyttää, että sopimukseen on kirjattu että indeksi vaikuttaa hintaan ja indeksiä seurataan.

– Indeksiä voi käyttää myös oman yrityksen kustannusten seurantavälineenä. Tilastokeskuksen  indeksissä on kullakin seurattavalla kustannustekijällä tietty painoarvo. Jokainen yritys voi hyödyntää indeksiä laittamalla rinnalle oman yrityksen kustannusrakenteen painoarvot ja seurata sitä kautta oman yrityksen kustannusten kehitystä hyödyntämällä Tilastokeskuksen tekemää hintaseurantaa, Simo muistuttaa.