Uutiset
Jaguaarinpojille Jaguar-tarkkuussilppuri ja koko muu korjuuketju sen kanssa
Aiemmin kolme kotieläintilaa olivat tehneet kukin rehut vain itsekseen ja kalusto oli pienempää. Halu oli kuitenkin saada tehokkuutta rehuntekoon, kun kullakin tilalla rehunteko korjuukerralla kesti omina töinä kolme, neljä päivää ja työ oli olevinaan takkuista. Rehun teon ajan talon rehusiilo oli auki ja töitä tehtiin aamusta iltaan navettatöiden välillä.
– Korjuutyö oli hieman stressaavaa. Lopulta piti vielä vähällä työvoimalla peittää siilo, joka kävi hankalasti, muistelevat osakkaat Kimmo Ilkka, Timo Kapiainen ja Harri Sukuvaara. Koko kalusto laitettiin viime vuonna uusiksi ja nyt asiat ovat rehunkorjuussa toisin.
Tätä juttua kirjoitettaessa juuri toisen korjuukauden kynnyksellä, tilanne ei ole muuttunut viime vuonna sisään ajetun ketjun osalta yhtään. Samat osakkaat ovat remmissä mukana ja viime vuoden harjoittelun jälkeen uuteen kauteen lähdetään kokeneempina. Viime vuoden kuvista poiketen korjuukalusto on pysynyt samana, vain traktorikalustoa on vaihtunut.
Kun kullakin osakkaalla ollaan töissä, maksetaan korvausta kalustonkäytöstä yhtiölle. Yhtiön vastuullahan on korjuukalusto.
Kunkin osakkaan hehtaarit merkitään ja sen mukaan maksetaan yhtiölle ja muille osakkaille. Siilolla työt taas kerätään toteutuneiden tuntien mukaan ja kukin osakas maksaa todellisten tehtyjen tuntien mukaan.
Traktorit käytössä
Kaikkien traktorit ovat käytännöllisesti katsoen käytössä rehunteon aikana ja kuljettajia on hommattu osakastilojen ulkopuolelta.
– Nyt pitää kiittää viimevuotista porukkaa, joka osallistui rehun korjuuseen. Kaikki hoitivat hienosti hommansa erityisesti silppurikuskimme Matti, joka kaikista hankalimmassa paikassa oli, Kimmo kehuu vuolaasti. Sama porukka jatkaa tänä vuonna, joten sama meininki luultavasti jatkuu.
Samaan aikaan aloitellaan lietteenlevitystä pelloilla, joista on nurmi jo korjattu. Yksi traktori on varattu lietesäiliöiden sekoitukseen. Lietteenlevitystä tehdään E-P:n Koneasema Oy:n omistamalla Vredolla ja kuljetuskalustolla. E-P:n Koneaseman Vredosta ja lietteenlevityksestä oli juttu viime vuoden Urakointi Uutisissa 8/2010. Kimmo Ilkka on yksi koneaseman osakkaista.
Koko ketju kuntoon
Kun ajosilppuriketjulla lähdetään töihin ja koko muu orkesteri on laitettu kuntoon, saadaan päivässä korjattua yleensä yhden isommankin talon rehut.
Kun ajosilppurikalustolla tehdään rehua, pitää etukäteen saada niitettyä ja karhotettua sopivaan tahtiin. Niittokoneeksi ketjuun hankittiin Pöttingerin V 10, huippumalli, jossa työleveyttä voidaan muuttaa hydraulisesti 9,56–9,98 metrin välillä.
Sato karholle
Nurmi niitetään karholle, kun sato on niin kuivaa, ettei sitä tarvitse enää leväällään kuivatella. Kuljettajana niittokoneessa oli viime vuonna Kalle Koskilahti. Kalle niitti viime vuonna kaikkien osakkaiden rehut. Kalle oli niittämässä kolmatta päivää, joten niitto oli noin puoli päivää silppuria edellä. Kallella oli alla Kimmon traktori, Massey Ferguson 6495 Dyna 6 -vaihteistolla. Massikkaan oli laitettu jälkeenpäin etunostolaite ja voimanotto, jotta etuniittolaite saatiin toimimaan. Takana on kaksi niittoyksikköä.
Vaikka pelto oli hieman epätasainen, etuakseli- ja ohjaamojousitus vaimensivat isommat heitot.
Niittolaite on kytketty ISOBUSilla Massikkaan ja ajonopeus muuttuu kasvuston vankkuuden mukaan automaattisesti. Massikka vääntää 10-metristä niittomurskainta parhaimmillaan ajonopeudella 15–16 km/h. Kun on paksua heinää, nopeus putoaa noin 3 km/h 12:ta. Niittomurskaus ei ole kevyttä työtä, kun parhaimmillaan palaa polttoainetta 53 litraa tunnissa, mutta jos työsaavutus on 10 hehtaaria tunnissa, ei polttoaineenkulutus mahdoton ole.
– Olin hieman niin kuin velkaa lannanlevittimen lainasta ja lupasin tulla niittämään, kun kuljettajia tarvitaan ketjussa, Kalle nauraa.
Kalle tekee muuten leipätyönään traktoriurakointia MusMaxin X8 -hakkurilla ja kuormaimena hänellä on Foresterin 500. Kalle hoitaa esimerkiksi Ylistaron energiaosuuskunnan haketustyöt. Kesä kuluu yleensä suolla Soinissa.
Karhoitus Pöttingerin
Karhoitus hoidetaan Pöttingerin EuroTop 1251 A-karhottimella, jonka työleveys on 12,5 metriä. Työleveys voidaan kaventaa 8,5 metriin ajon aikana, jolloin päästään ohittamaan sujuvasti vaikka tolppa keskellä peltoa. Nyt karhotetaan Kimmon 20 hehtaarin lohkoa, jossa ei esteitä pahemmin tarvitse väistellä. Neljän tai viiden niittoyksikön karhot kerätään yhdellä ajolla isoksi karhoksi silppuria varten. Mitä isompi on karho ja mitä harvemmassa niitä on, sitä vähemmän ajometrejä silppurille ja etenkin perävaunuilla pellolla kertyy.
Karhotusta hoiti Keskisen Markku, joka on töissä Timo Kapiaisen traktorilla. Markku on Timon apumies nyt toista kesää. Aiemmin Markulla on ollut karjaa, joten työ oli tuttua mutta kone on uusi. Ohjeena Markulla karhotuksessa on että kaksi kertaa kierretään lohko ympäri ja sitten ajetaan pitkää sivua lohko loppuun.
Siilotraktoreihin painoa
Jokaisella osakkaalla on yhdet omat perävaunut, jolloin rehua saadaan liikkeelle reilu määrä kerralla. Kun nyt täytetään Kimmon siiloja, niitä on täytössä kerrallaan kaksi. Rehu halutaan tampata kunnolla ja kahden siilon aukiolo helpottaa työtä, kun traktorit liikkuvat koko ajan.
Siilotyöskentelyyn on panostettu jo heti korjuuketjua suunniteltaessa, kun tiedossa oli, että tavaraa pellolta tulee paljon. Rehu pitää saada siilolla nopeasti tasaiseksi matoksi ja tiivistettyä. Molempiin siilotraktoreihin laitettiin varta vasten hankitut kaivukoneen vastapainopuntit nostolaitteisiin. Molempien traktoreiden punnukset painavat reilu kaksi tonnia ja niihin on hitsattu korvakkeet siten, että ne ovat mahdollisimman lähellä traktoria. Tällöin seinää päin peruutettaessakin, päästään mahdollisimman lähelle reunaa.
Rehun levityksessä ja tasauksessa käytetään kauhaa, koska tarkkuussilppurirehu on hienojakoista ja sen siirto ja levitys isolla kauhalla on luontevaa.
Ensimmäisenä päivänä 50 ha
Edellisenä, ensimmäisenä päivänä 15.6. 2010 tehtiin 50 hehtaarin rehut, kun töitä aloiteltiin puolilta päivin ja toisena, 16. päivänä, oli tarkoitus saada korjattua rehut 70 hehtaarilta. Kaikkien osakkaiden rehujen oli määrä olla korjuussa perjantaina 18. päivänä kesäkuuta.
– Korjuun nopeushan tässä kiehtoo, kun omien rehujen kanssa ei tarvitse tupeltaa pitkään, Kimmo kuittaa.
Kaikki tarjolla
– Kun teimme päätöstä korjuuketjusta, kaikki ketjuvaihtoehdot olivat pöydällä alussa. Kriteerit olivat kuitenkin meillä korkealla. Kaikki osakkaat halusivat korjata kokoviljaa suoraan pellosta niittämällä, koska sitä oli tehty ennenkin. Aiemmin meillä kävi Harjun Toni korjaamassa Claasin ajosilppurilla ja suoraniittopäällä kokoviljat ja siitä oli hyvät kokemukset. Tämän lisäksi kasvussa on härkäpapua. Noukinvaunu oli siis suljettu pois vaihtoehdoista, kun kokoviljaa pidimme tärkeänä, Kimmo muistelee.
– Kun sitten vertailimme ajosilppureita, Claas tuntui olosuhteisiimme sopivimmalta, kun siihen oli saatavilla suoraniittopää ja koneen kääntö viljalle vie noin vartin. Hankimme suoraniittopääksi 520 Directin, jolla ehtii kaikkien viljat korjata hyvin.
– Claasin silppurin suuri etu on lautasniittolla oleva suoraniittopää, Kimmo kehuu. Kimmo jatkaa, että meille ainakin on tärkeää, että kokovilja saadaan nurmen päältä tarkasti pois. Ajosilppurilla ja puimurin pöydällä märkää lakoviljaa korjattaessa se ei onnistu normaalia puintia paremmin. Suoraniittopää on suunniteltu myös märän kasvuston niittoon, joten sillä hieman lakoinenkin kokovilja saadaan pois nurmikasvuston päältä siististi myös märkänä vuonna.
Suoraniittopäällä kaadettiin kokoviljaa yhteensä 200 hehtaaria viime syksynä. Ja kokoviljan korjuutarve lisääntyy vuosittain.
– Tarkkuussilppurin teho on valtava, kun vaan koko muu ketju pysyy mukana, Kimmo muistuttaa. Siirtokaluston määrä ja tiestön kunto tässä tietenkin ratkaisevat, kun kuormia ajetaan vaikka jopa 10 kilometristä. Yksi haaste on tiestö, jossa ei pääse ohittamaan. Siksi viesti kulkee LA-puhelimella, kun joku on kapealle tiellä ajamassa. Toinen tietää tällöin odottaa hetken.
Kivitunnistin
– Yksi valintakriteeri silppurissa oli toimiva kivitunnistin, joka on vain Claasissa. Vaikka Lapualla kiviä on vähän ja ”joka kivellä on nimi”, on korjuu kivitunnistimen kanssa riskittömämpää, Kimmo nauraa.
– Jos mekin ajaisimme vain noukkivalla pöydällä esikuivattua säilörehua, ei kivitunnistin ehkä olisi tärkeä, mutta niittävällä pöydällä se on ehdoton, kun korjataan kokoviljaa, Kimmo vakuuttaa.
– Itse asiassa merkittävä osa kivitunnistimen hinnasta saattoi tulla jo kuitattua viime syksynä, kun niittävällä pöydällä korjattiin hernekauraa ja kitaan ajautui pellolta puolen pään kokoinen ”sepeli”. Kivitunnistin pysäytti pöydän. Jos ”sepeli” olisi mennyt koneen kitusiin pidemmälle, olisi vähintään terät pitänyt teroittaa. Pahimmassa tapauksessa olisi tullut enemmän remonttia, koko rehuketju olisi seisonut ja rehunteko viivästynyt, Kimmo kiittelee Claasin kivitunnistimen toimintaa.
Korjuuta toista päivää
Silppurikuski on paljon vartija korjuun onnistumisessa, vaikka hänellä ei oikeasti olekaan muuta vaihtoehtoa kuin seurata karhoa. Karhot pitäisi saada irti pussinperistä, jotta perävaunun kanssa voidaan kiertää ulkokaarretta. Karhoihin pitää myös saada riittävän loivat kaarteet, jotta ajolinjat ovat joustavat. Kun kuljettaja on toista päivää silppurin ohjaimissa, on seurattavia asioita vielä paljon, kun rutiinit eivät ole kehittyneet. Päivä päivältä rutiinit kuitenkin kehittyvät ja koko ketju toimii paremmin yhteen.