Ekologista turvetuotantoa

Markon ja Markon isän omistavat puoliksi yritykset, Nummiturve Oy:n, joka hoitaa Vaskiluodon Voiman Seinäjoen lämpölaitoksen turpeen nostot ja kuljetukset ja Kauhanummi Oy:n, joka hoitaa kaikki muut turpeen nostot ja soiden kunnostukset turpeennostokuntoon. Markon isä, Matti Nummijärvi, aloitti Vapon suolla turpeen noston vuonna 1976.

Ensimmäinen oma turvetuotantosuo avattiin 1979. Kauhanummi Oy on perustettu 1982.
– Viimeiseen kymmeneen vuoteen emme ole osallistuneet Vapon turpeennostoon, mutta Vapon ja muiden soita on kyllä monta kunnostettu nostokuntoon. Tänäkin keväänä on oltu kunnostamassa neljää suota, Marko laskee.

Vuodet eivät veljeksiä

Turvetuotanto on kiinni vallitsevista sääolosuhteista ja vuoden tulot ovat kiinni nostetuista kuutioista. Viimeksi reilu kymmenkunta vuotta sitten tulot olivat todella pienet, Marko muistelee.

– Kun kesä on hyvä ja turvetta saadaan ylös enemmän, pitää rahaa jättää kassaan, jotta selvitään jotenkin huonoista vuosista.

– Päivittäin en ehdi itse osallistua nostoon, kun muut sitä pääasiassa hoitavat, Marko tunnustaa. Kaikkia töitä kuitenkin yleensä ehtii nostokauden aikana tehdä ja etenkin kauden alussa katsotaan, miten homma saadaan taas alkuun. Saattaa olla, että tulee vaikka uusia käytäntöjä, joita pitää hieman miettiä, jotta ne saadaan kunnolla toimimaan.

Julkisuus eri kuin todellisuus kokonaisuutena

– Julkisuus turvetuotannosta on viime aikoina valitettavasti ollut monesti negatiivista, vaikka tässä lakien ja lupien mukaan yritystoimintaa harjoitetaan, Marko pahoittelee. Marko jatkaa, että sille, mitä joku toinen on aiemmin tehnyt, me tässä ja nyt emme voi mitään. Omaa toimintaa kehitämme koko ajan, niissä puitteissa, jotka meillä on, Marko vakuuttaa.
Marko pohtii, että jos vertaillaan päästöjä, niin eivät päästöt tässä kokonaisuutta ajatellen kuitenkaan erityisen suuria ole. Tuontipolttoaineissa tuotantopään ongelmia ei nähdä toisin kuin tässä. Turvetuotannossa meillä on mahdollisuus nähdä ja nimenomaan vaikuttaa päästöihin toisin kuin tuontipolttoaineissa.

Tuulimyllyjä lähiseudulle

Tähän lähiseudullehan on suunnitteilla 130 myllyn tuulivoimapuisto.
– Jos suon laitaan saisi tuulimyllyt olisi energiatuotantokeskittymä suurempi. Valitettavasti suot sijaitsevat painanteissa, jolloin myllyjä sinne ei rakenneta, Marko nauraa.

35 traktoria liikkeellä sesonkina

Kauhanummi Oy:llä on 125 hehtaaria omaa suota, josta korjataan pala- ja jyrsinturvetta polttoon ja kuiviketurpeeksi. Polttoturpeelle on vakioasiakkaat olemassa ja vaaleaa kuiviketurvetta toimitetaan kotieläintiloille tarpeen mukaan. Maatilat eli kuiviketta ostavat asiakkaat ovat lähiseudulta.

Kun yritysten toimintaan kuuluu turpeen nosto ja toimitukset asiakkaille, on työtä jatkuvasti.
– Meillä on kolme työntekijää palkattu ympäri vuoden ja kesällä on töissä viisi lisää. Kun sesonki on parhaimmillaan, liikkuu omia ja urakoitsijoiden traktoreita yhteensä enimmillään 35.
Suuri osa ulkopuolisille urakoitavista nostotöistä tehdään Vaskiluodon Voiman Seinäjoen voimalaitoksen 200 hehtaarin alueelta ja Kankaanpäässä 100 hehtaarin alueelta paikalliselle lämpölaitokselle.

Remonttia

Turvetuotantoon ”kuuluvat” koneremontit, Marko tunnustaa. Onneksi meilläkin työntekijät huoltavat, kunnostavat ja rakentelevat koneita talven, jotta niillä voi saada tuotantokauden yleensä isommitta remonteitta ajettua.
– Meillä on esimerkiksi kaksi vanhaa Suokkoa suonkunnostustöissä, jotka puretaan talvisin ”atomeiksi”, niin kuin lentokoneet määrävälein ja katsotaan, mikä osa pitää vaihtaa. Kun talvi on kunnostettu koneita, saadaan kesä yleensä tehdä melko rauhassa nostotöitä.

Energiaa tarvitaan

– Energiaa tarvitaan näillä näkymin yhä enemmän ja jostain sitä pitää ottaa. Meillä on omasta takaa puuta, turvetta ja vettä. Vesi on otettu käyttöön ja puubioenergiankorjuumäärien kasvattaminen ei ole helppoa. Turvetuotannonkin kasvattaminen vie muutaman vuoden lupaprosessin päättymisen jälkeen, joten päätöksiä pitäisi tehdä ajoissa, Marko muistuttaa.
– Ei ole halpaa ja ongelmatonta tuulivoimankaan rakentaminen.

Nostoluvat uusilla vaatimuksilla

Uudet nostoluvat sisältävät yleensä enemmän säännöksiä ja esimerkiksi Kauhanummen suolle rakennettu valutuskenttä on siitä hyvä esimerkki. Kaikki työ maksaa ja esimerkiksi pintavalutuskenttä on aiheuttanut kustannuksia rakennusvaiheessa ja käyttökustannuksia syntyy käytännössä joka päivä.

– Kun nostolupa johonkin saadaan, niin turve nostetaan taatusti nykyään luparajaan saakka myös auman pohjista. Kun lupa kerran on saatu ja luvasta kerran on maksettu, niin kaikki mahdolliset kuutiot suolta ehtojen mukaan kerätään.

Enemmän palaturvetta

Palaturpeen käyttömäärät ovat lähiseudulla kasvaneet vuosittain. Kauhanummen suolta sitä nostetaan noin 8000 kuutiota vuodessa. Etenkin puutarhat käyttävät turvetta yhä enemmän. Syksy lämmitetään hakkeella ja kun tulee kylmä, turpeen osuus poltossa kasvaa. Öljy on jo nyt niin kallista, että puutarhat eivät öljyllä enää pysty lämmittämään.
– Palaturpeen hintahan ei ole noussut kuten öljyn vaan hinta määräytyy pitkälti kustannusten perusteella, Marko kertoo. Luvitus ja vesien käsittelyn kustannukset ovat oikeastaan merkittävimmät viime vuosina nousseet kustannukset.

Toimiva pintavalutuskenttä

Ympäristölle aiheutuvia haittoja halutaan minimoida kaikin keinoin.
– Ei täältä suolta kuitenkaan mitään hyökyaaltoja ole tulossa, Marko nauraa.
– Pintavalutuskenttä esimerkiksi meillä on toimiva ja sillä on saatu hyviä tuloksia aikaan. Kiintoainetta on jäänyt kenttään ja purkuvedet ovat puhdistuneet merkittävästi, kun rahkasammaleen kiintoaineen pidätyskyky paranee vuosien mittaan. Typpi- ja fosforiravinteet ovat hieman vaihtelevasti sitoutuneet kenttään, Marko kertoo.

– Vettä 120 hehtaarin suoalueelta ei pumpata valutuskentälle jatkuvasti, vaan ainoastaan silloin kun vesi ojissa nousee. Talven jälkeen keväällä, vettä on ojissa enemmän ja silloin pumppu on käynnissä yötä päivää. Kesällä kuivaan aikaan saattaa mennä viikkoja, kun pumppu ei käynnisty ollenkaan. Silloin ovat ainakin päästöt vesistöihin minimissään, Marko kuittaa.

– Ojista valuva vesi kerääntyy altaaseen ja siitä se valutetaan pumppausaltaaseen. Näin kiintoainesta jää suolle mahdollisimman paljon eikä sitä pumpata pois.

Kelluvat pumppuasemat

Mäki-Kyynyn Reijo on kehitellyt nämä kelluvat pumppuasemat. Useimmat niistä toimivat sähköllä ja ovat rakenteeltaan samanlaisia kuin jätevedenpuhdistamoissa. Niitä on asennettu Vapon soille kymmenkunta kappaletta.
– Tämä meidän pumppuasema on polttomoottorikäyttöinen. Moottori ja pumppu käynnistyvät automaattisesti, kun vesi nousee. Vanha painesäiliö on paineentasaajana.
Pitkinä, kuivina kesinä akku on purkautunut viikkojen odotuksessa ja siksi virtaa syöttää aurinkokenno. Ekologisia ratkaisuja suolla, kun verkkovirtaa ei ole saatavilla, Marko esittelee.
– Vesi pumpataan loivasti nousevaan putkeen, jossa on reikiä ja putken loppupää on auki, jolloin mahdollinen kiinteämpi aines pumpataan yläjuoksulle, josta on pisin matka myös alas.
Pintavalutuskentässä vesi ohjataan laajalle alueelle, jossa on taas patoja, jolloin virtaamat hidastuvat ja kiinteät aineet ja ravinteet ehtivät imeytyä kenttään.
– Kun aikoinaan ei pintavalutuskenttiä edellytetty, niihin ei osattu varautua. Tässäkin on osittain vuokrattu naapurilta maata pintavalutuskentälle, Marko kertoo.
– Itsekin olemme naapureille maata samoin vuokranneet, Marko muistaa.
– Suotöissä kaveria ei voi jättää, kun naapurin ongelma on nopeasti omakin ongelma, Marko muistuttaa. Meillä on esimerkiksi naapurin eli Vapon suon välisessä ojassa rumpu, jotta tarvittaessa voidaan käydä auttamassa vaikka sammutustöissä.

Ryhtiliike

Toki suolla tarvitaan aina silloin tällöin ryhtiliikettä, jotta paikkoja laitetaan kuntoon. Esimerkiksi repaleisia muovin palasia jää etenkin kuormauspaikalle ja jotka muovit sitten lentelevät tuulen mukana.
– Meidän suolla niitä esimerkiksi kerätään säännöllisesti ja muovin käyttöä ylipäätään vältetään. Auman peitossa sitä aikoinaan käytettiin aina, mutta esimerkiksi meillä syksyllä käytettävää aumaa ei peitetä, Marko kertoo.

Oikeaa työtä

Suotyö on ollut monelle ensimmäinen työpaikka paikkakunnalla ja vieraalla ylipäänsä. Monista vuosia suolla olleista tulee myöhemmin yrittäjiä.
– Meilläkin on pari traktoriurakoitsijaa, jotka ovat ensin hankkineet yhden traktorin suolle töihin ja sitten lisää, Marko kertoo. Oman suon avaajia on sitten jo vähemmän, kun siinä edellytetään lupahakemuksen jättämisen jälkeen 4–7 vuoden odotusta ennen kuin tuloja alkaa kertyä. Marko jatkaa, että eläähän tällä, mutta lujasti pitää kuitenkin töitä tehdä.

Virkamiehet tervetulleita

– Erityisesti turveväki toivoisi, että virkamiehet ympäristöministeriä myöten tulisivat myös turvealan tilaisuuksiin. Ei tiedottaminen esimerkiksi turpeen tulevaisuudesta ihan niin yksipuolista voi olla, Marko pahoittelee koko alan puolesta.

www.koneyrittajat.fi