Onko diesel vieläkin liian halpaa?

Seurasin toissa viikolla erään tunnetun kotimaisen liikennöitsijän rekkaa, joka ajoi ohitseni huomattavaa ylinopeutta. Vauhtia oli sen verran, että kuljettaja ei ajanut enää vasten rajoitinta, vaan se oli todennäköisesti poistettu tai ”fiksusti” ohitettu. Ne ajoneuvot, joissa rajoitin on toiminnassa, eivät voi tasaisella tiellä ylittää säädettyä max. 88 km/h nopeutta. Yllättävää kyllä seuraamani ajoneuvo ajoi roimaa jopa yli 95 km/h no­peutta. Miksi? Uskallan väittää, että suurin osa tästä johtuu pelkästään ”korvien välistä” eli vanhasta tottumuksesta ja osittain myös koulutuksen puutteesta.

Polttoainerohmu on turvallisuusriski

Kun renki painaa +10 km/h yli sallitun nopeuden, polttoaineen kulutus kasvaa merkittävästi. Samaan aikaan ylinopeutta ajavasta tulee turvallisuusriski niin itselle kuin muulle liikenteelle. Kiireeseen on kuljettajan turha vedota, sillä laki on laki. Vaikka tiukat aikataulut ovat arkipäivää, ylinopeudella ei ongelmaa voida poistaa. Liikennöitsijä itse hyväksyy ylinopeudet, mahdolliset ylinopeussakot ja ylimääräisen polttoaineenkulutuksen, vaikka muuta väittäisi. Tiesitkö, että esimerkiksi matka Helsin-gistä Ouluun rajoitinta vasten
ajaen taittuu noin 15 minuuttia nopeammin kuin rajoitusten mukaan. Samanaikaisesti poltto­aineen kulutus kasvaa noin 5 L/100km. Yhteen suuntaan extrakulu on siis pelkän polttoaineen suhteen noin 35 euroa. Kun laskelmaan ottaa vielä huomioon väärän rengasvalinnan väärillä ilmanpaineilla, ylimääräinen kulu on jo suurempi kuin GPS – seurannasta aiheutuvat kuukausikulut… siis vain yhdellä ajolla! Vuosittainen lisäkulu ajoneuvolle, joka ajaa esimerkkireitin 7 päivää viikossa vuoden ympäri on huimat 25.000 euroa!!! Vai laskinko väärin? Voiko säästö todellakin olla noin merkittävä?

Säästöä ja turvallisuutta saa, jos haluaa

Liikennöitsijä voi siis säästää polttoainekustannuksissa jopa 15 prosenttia. Pelkkä koulutus ei kuitenkaan enää riitä, on tartuttava vanhojen tottumusten muuttamiseen. Liikennöitsijän kannattaa asentaa autoihin GPS-seurantalaite, joka seuraa kuljettajien ajokäyttäytymistä kuten kiihdytyksiä, jarrutuksia, ajonopeuksia, polttoaineenkulutusta, turvavyön käyttöä ja jopa työaikaa. Useat liikennöitsijät ovat jo asentaneet autoihinsa seurantalaitteet, mutta eivät aktiivisesti, syystä tai toisesta, seuraa niiden keräämää tietoa puhumattakaan siitä, että reagoisivat niihin. Kiistaton tosiasia on se, että laitteiden hankintakulut saadaan hyvinkin nopeasti ansaittua takaisin vaikka vain polttoainekulutuksen ja oikean rengasvalinnan kautta. Seurantalaitteiden ja oikean koulutuksen avulla liikennöitsijä parantaa myös liikenneturvallisuutta, kun riskikuljettajien ajokäyttäytymiseen voidaan puuttua jo ennen kuin jotain sattuu. Jotain on siis mennyt pahasti pieleen, kun Kehä III:n vasemman kaistan käyttöä ”hallitsee” raskas liikenne ja usein juuri ne tietyt liikennöitsijät, jotka vetävät perässään tunnettujen kansainvälisten ja myös kansallisten yritysten logoja.

Kuljettajat mukaan säästötalkoisiin

Liikennöitsijän kannattaa ottaa kuljettajat mukaan säästötalkoisiin. Säästyneestä polttoaineesta koituvasta hyödystä tulisi osa antaa kuskille. Kun ratinvääntäjä itse saa tilipussiinsa hyötyä, ei GPS-seurantalaite ärsytä, eikä kaasujalka ole enää yhtä raskas kuin aiemmin. ”Kuukauden kuski” saakoon vielä ylimääräisen bonuksen – eli kuski, joka on säästänyt eniten poltto­ainetta ja ajanut aikataulussa ilman rikkeitä. Onneksi säästötalkoisiin on lähtenyt mukaan EU jo pari vuotta sitten tulleen kuljettajakoulutus­direktiivin muodossa. Direktiivin yhdeksi pakolliseksi koulutuspäiväksi on määritelty juuri ennakoivan ajon koulutus. Viimeistään nyt on aika patistaa kuljettajat koulun penkille ja aikaansaamaan jotain, josta me kaikki voimme hyötyä. Koulutuksen vaikutus kuljettajan työ- ja ajokäyttäytymiseen on jo tutkittu ja kiistaton tosiasia. Älkää siis kyseenalaistako sitä enää, vaan siirtykää jo eteenpäin konkretian tasolle eli kuljettajat koulutukseen ja isännät peilin eteen.